Koitajoki
Koitajoen erämaataloudet muuttuvassa ympäristössä -raportti käsittelee Koitajoen valuma-aluetta. Aluksi selvitetään Ilomantsissa vallinnutta ”erämaatalouksien” laatua ja ominaisuuksia sekä niihin liittyvää kulttuuriperinnettä. Tämän lisäksi kirjallisuuden avulla tarkastellaan Koitajokeen vaikuttaneita historiallisen ajan toimia.
Siiannuottausta Koitajoella. Kuva: Helena Haakana
Toisen maailmansodan jälkeinen ajanjakso muutti oleellisesti Koitajoen ominaispiirteitä. Vesivoimarakentaminen, laajamittaiset avohakkuut, ojitukset, sekä 1970-luvulla lisääntynyt energiaturpeen käyttö vaikuttivat merkittävästi vesistön ominaispiirteisiin. Raporttia varten kerättiin kymmenen ihmisen perinnetietoja Ilomantsissa vuosien 2017 ja 2018 aikana. Menetelmä piti sisällään muistitietoa sekä kirjoitettuja havaintoja. Samoin kirjallisuuskatsauksen avulla tarkasteltiin vesistöön ja sen muutokseen liittyvää paikallista, jossain tapauksissa perinnetietoa. Perinnetieto yhdistettynä luonnontieteeseen nostaa planktonsiian eräänlaiseksi kulttuuriseksi indikaattoriksi, jonka kautta vesistön muutosta voidaan ymmärtää. Näihin päiviin jatkunut jokinuottaus on esimerkki kotoperäisestä elinympäristöjen ylläpidosta ja ennallistamisesta, jolla on merkittävä kulttuuriperinnöllinen arvo.
Kesonsuo. Kuva: Eero Murtomäki
Vaikka Koitajoki on kohdannut mittavia vaurioita ja se on pääasiassa muunneltu vesistö, piilee joen ennallistamisessa ja kulttuuriperinnön uudelleentulkinnoissa mahdollisuus vahvistaa ja palauttaa sekä luonnon että karjalaisen kulttuurin ominaispiirteitä valuma-alueelle esimerkiksi UNESCO:n kulttuuriperintötyöskentelyn avulla.
Reino Piitulainen poikineen Ala-Koidan kylällä jatkaa nuottausperinnettä. OSK Lumimuutos
Hankkeen rahoittivat planktonsiian ja kalastuksen osalta Freshabit IPE FI140083 -hanke ja muun ympäristön muutoksiin liittyvän tiedon osalta ympäristöministeriö sekä SOVIKO-hanke.
Työn tilaajana ja ohjaajana toimi Pohjois-Karjalan ELY-keskus sekä planktonsiian osalta Pohjois-Savon ELY-keskus.
