Toiminta

Perinteisen luonnontajun uudistaja, Eero Murtomäki, 75 vuotta

Kuva; Rita Lukkarinen

Kuva; Rita Lukkarinen

Alun perin vaasalainen, nykyään Mustasaaressa asuvat luontokuvaaja, metsästäjä ja luonnonystävä Eero Murtomäki täyttää 75 vuotta 10.1.2018. Hänen uransa pitää sisällään useita luontokirjoja, elokuvia, luonnonsuojelutyötä sekä kansainvälisen tieteen ja kulttuurien monimuotoisuuden parissa tehtyä työtä.

Murtomäki synty 10.1.1943. Vapaana kirjailijana hän on toiminut vuodesta 1962 alkaen. Luontokuvaajana Eeron aihepiireissä ovat usein teemoina olleet Merenkurkun, Lapin ja Etelä-Pohjanmaan seudut, lajit ja luonnon muutos.

Hän on julkaissut yli 20 luontoaiheista kirjaa, sekä lukuisia TV- ja luontoelokuvia. Murtomäki usein mainitsee olevansa metsästäjä, vaikka metsästääkin nykyään pääasiassa kameralla. Jo 1960-luvulla Eero nosti tuotannossaan esiin suoluonnon merkityksen samaan aikaan, kun laajat ojitus- ja metsätaloustoimet muuttivat pysyvästi Etelä-Suomen luonnon tilaa.

1970-luvulla käynnistynyt pitkäjänteinen suojelutyö merikotkan tilanteen korjaamiseksi on johtanut menestystarinaan, jossa tämä rannikoidemme mahtilintu on toipunut pahimmasta aallonpohjastaan. Tämä työ jalostui osaksi WWF:n merikotkatyöryhmää. 2010-luvulla poikasia on löytynyt jo yli 340 vuodessa. Hankkeen loppuraportissa Eero itse on tiivistänyt tätä työtä toteamalla, että: ”Merikotkatyöryhmien rankka, osin ’raadollinenkin’ työ – ilman supranormaaleja aspekteja ja tunteilua – on antanut ihmisille mahdollisuuden upeisiin kokemuksiin, jotka rikastavat ja syventävät suhdetta luontoympäristöön. Emme silti ole auttaneet maamme merikotkia häviön partaalta pelkästään turvataksemme niiden olemassaolon tuleville sukupolville. Olemme tehneet sen myös siksi, että eettisesti arvokkaiksi osoittautuneilla teoilla saamme omalle elämällemme merkityksen, oikeutuksen. Me emme joutuneet ase kädessä puolustamaan synnyinmaatamme ulkoista vihollista vastaan. Vihollinen on sisäinen: turmiollinen elintasomme ja -tapamme. Tehtävämme on ollut ja on yhä merikotkien ja niiden elinympäristöjen rauhanomainen puolustus sisäisiä uhkia vastaan.”

Kaarneet. Eero Murtomäki, 2017

Kaarneet. Eero Murtomäki, 2017

Vuosikymmeniä sitten Murtomäen mahtilinnuksi muodostui kuitenkin korppi, jonka vanhan nimen Kaarne Eero on tuonut osaksi laajempaa keskustelua elämäntyönsä kautta. Kaarneen ja Eeron suhde on ollut keskeinen punainen lanka halki 1950-luvulta alkaneen elämän luonnon kanssa, ikään kuin luonnon sisällä.

Kotimaiselle yleisölle on saattanut jäädä tuntemattomammaksi Murtomäen kansainvälinen yhteistyö. Tähän voidaan lukea laaja toiminta eri saamelaisyhteisöiden ja perheiden kanssa Vuotsossa, Inarissa, Utsjoella ja muualla halki vuosikymmenien. Ollessaan mukana Itä-Saamen atlas (Eastern Saami Atlas, 2011, 2013) –teoksen kuvanvalmistus- ja taittotyössä Eero palkittiin vuoden 2011 kolttasaamelaisena samoin kuin muu OSK Lumimuutos.

Atlaksen yhteydessä Murtomäki osallistui kolttatyöryhmän aineistojen avulla ”visuaalisten historioiden” menetelmän jäsentämiseen pohjoisen ympäristömuutoksen tulkinnassa. Maaliskuussa 2017 tätä menetelmää hyödyntävä luonnon monimuotoisuusarvio julkaistiin osana laajaa globaalia tilannekatsausta Science –lehdessä. Altmetric –mittarin mukaan kyseessä on kaikkien aikojen 61. vaikutusvaltaisin lehden tiedeartikkeli kautta aikojen.

Tinkimätön luonnon puolustaja ja perinteen uudistaja on myös käynyt, omista näkökulmistaan, laajaa vuoropuhelua muun muassa Siperian poropaimentolaisten, Australian aboriginaalien ja Alaskan tlingit- ja inupiaq–kansojen perinteentaitajien kanssa. Tongaporutun maori–yhteisö antoi eräällä lapselleen nimeksi ”Eero” vuonna 2009 yhteistyötä ja syvää luontovuoropuhelua kunnioittaen.

Murtomäen tuotantoa on huomioitu myös kotimaassa runsaasti. Erilaiset apurahat ja vuonna 1983 myönnetty valtion 15-vuotinen taitelija-apuraha ovat mahdollistaneet Eeron laajan tuotannon. Vuonna 2012 hän sai Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpalkinnonpyyteettömästä luonnon puolustamisesta kuvan, sanan ja toiminnan avulla”. Palkinnostaan mestari totesi, että: ”Haluan, että elinympäristöni taivaalla lentää merikotkia, metsissä humisee vartevia puita, suot suovat antimiaan ja meri kalojaan.”

Kuva: Rita Lukkarinen

Kuva: Rita Lukkarinen

Murtomäen työtä ovat tukeneet myös ystävät ja yhteistyötahot. Monet retket ja kirjalliset saavutukset ovat tulleet todeksi Rita-vaimon horjumattomalla tuella, rakkaudella ja sopivan lempeällä sisäisellä kritiikillä.

Kohti vuosisataa kurottavan laajan luonnon kanssa tehdyn työn arvoa on vaikeaa tiivistää. Emme voi myöskään sivuuttaa Eeron (ja Kaarneen) syvää tutkimusmatkaa luonnon näkymättömien, ehkäpä unohtuneidenkin kerrostumien piireihin, joiden avulla syvätiedot meren, metsän ja maan elämästä ovat muokanneet mielestä Mielen, näkemisestä Näkemisen ja tiedosta Ymmärryksen.

Vaikutusvaltaisimpia vuoropuheluita näiden aihepiirien parissa Murtomäki on harjoittanut viidentoista vuoden ajan Pohjois-Amerikan Choctaw-kansaan kuuluvan tiedonkantajan, geologian tohtori Dawn Adamsin kanssa. Osana 75-vuotisjuhlallisuuksia monet perinneyhteisöt lähettivät tervehdyksensä Eerolle. Dawn laati teemaan sopivan mahtirunon:

Henki-veljelleni

Kuka voi kertoa, miten kaikki on, mistä kaikki johtuu?

Elämä on niin salaperäistä.

En olisi koskaan voinut kuvitella,

kasvaessani,

että samaan aikaan kanssani veljeni varttui

maailman toisella puolella.

 

Kaukaisen pohjoisen meren

kirkkaan tummat merivirrat

virtaavat hänen sydämensä halki sykkivät, hänen suonissaan.

Ammoisten metsien lumet,

puut napsahtelevat kovalla pakkasella

täyskuun maidonvalkoisin öin.

Ne vaatettavat hänen kehonsa ja sielunsa

väripaletissa joka on olemassa vain silloin

kun kovan pakkasen hongat tuoksuvat sieraimissa,

Elämä itse, kuin kyyneleet, virtaa,

joka henkäyksellä,

joka jäädyttää hänen silmäripsensä, kun hän seisoo juoden tuulta.

 

Minä olen auringon lapsi.

kovaa graniittia ja terävää soraa punaruskein värein,

kvartsin läpinäkyvä läpinäkymättömyys

kiilteen tumma välähdys,

joka naarmutti paljaita polviani pikkutyttönä.

Kiiveten kallioita, jotka olivat kuumia koskea

ja maaten hiekkakivien reunustamissa, lämpimissä satiininpehmeissä lammikoissa

lähellä kivisiä polkuja, jossa joki virtasi vain kerran vuodessa.

Mustapoppelien lehdet värähdellen ilman ja päivän kuumissa henkäyksissä

liskon pienenpienen kouran kuivunut suomu puunkuorella.

 

Hiljaisuus meidän molempien ystävä.

 

Ja ehkä juuri se onkin se nyöri

Joka sitoo meidät yhteen

läheisemmin kuin mikään DNA.

Spiraalinkaltainen voimakierre

josta meidät kaikki on mallinnettu

solu solulta, sielu sielulta

tasoilla ja mittakaavoissa joita yksikään mikroskooppi ei näe

mutta joilla Maa hymyilee itselleen, kutoen.

 

Tämä nyöri, aluksi hiljaisuudesta

kristallin täyteläisyys

Maan ja taivaan välinen

veden ja taivaan välinen

täyttäen henkeäpysäyttävän tilan, joka jää niiden kaikkien väliin

sellaisella selkeydellä,

että yksittäisen linnun laulu hongasta tai kaktuksesta

ohikiiruhtavan kärpäsen surina

hirven kurkusta kuuluva matala mörinä

kanadanhirven vihellys revontulten alla

oksan kaukainen napsahdus

kiven rusahdus jalan alla

Puhuvat.

 

Ja ne puhuvat lujaa.

 

Ne kutsuvat silmää ja korvaa,

kääntävät koko kehon

tarkkailemaan ja keskittymään.

Jotta kuuntelemisesta tulee Kuuntelemista,

näkemisestä Näkemistä.

Ja yksittäinen elävä hetki purskahtaa liekkiin

Itse Elämän valtavankirkkaaseen liekkiin

joka hyppelehtii, aivan kuin tuli kiehisestä illanhämärässä,

nuollen polttopuita ilon rasahduksin.

 

Me jaamme tämän.

 

Ja sitten se jälki, jonka näkee seuraavassa hetkessä.

Pujahtava muoto, joka hetkeksi pysähtyy, kun silmät kohtaavat

jakaen Tietämisen vuon

ymmärryksen

joka on samaan aikaan intiimi, läheinen ja erittäin kaukainen, Toinen.

Hirvi, kanadanhirvi, ilves, karhu

Kaarne, kotka, suohaukka, närhi.

Jokainen niistä on omansa, oma Itsensä

kuten mekin olemme omia Itsejämme

mutta ne kurkottavat kohti

sivullekallistuvin päin

tietoisuutta loistavin silmin

kohotetuin raajoin

kuin tanssissa keinahtelevin askelin

kun silmät kohtaavat ja katseet liukuvat

Ja sitten lukittuvat

Vain hetkeksi

Mutta sama ikuisuudelta tuntuva, venyvä hetki

liukuu hiljaisuuteen,

ja sen jälkeen virtaa pois,

liikkuu erilleen.

Vesi, joka virtaa sorkan jättämään jälkeen

kuva sammalentäyttämässä mudassa.

Tuuli siivilöi ja rapauttaa

kouran raavintaa hiekassa.

Pienenpieni, poislähtemisen napsahdus

kukkulan juurella, metsässä

viimeinen pulahdus sukellettaessa veden alle.

jättää meidät taas yksin

maisemaan, maisemassa

jossa emme ole

koskaan

yksin.

 

Tämä on se Elämä, joka hengittää meissä molemmissa.

Jään ja kiven kristalleja.

Autiomaan väreilevän ilman kuumuus ja

meren väreilevät valot.

Tuuli, joka puhaltaa raikkaana ympäri maailman

ja on Maapallon elävä hengitys

täyttää keuhkomme,

nostaa meidät päkiöillemme

vetää meidät paikkoihin

missä kivet tanssivat

hitaasti ja majesteetillisesti

iloisia askeleita

jotka meidän jalkamme jotenkin muistavat.

 

Joten tanssimme maailman kanssa

ja toistemme kanssa.

Veli ja sisar.

Hiljaisuuden ukkosmaisessa vesiputouksessa

pyörähdellen väreilevässä tuulessa,

kurottaen meitä erottavan tilan yli,

koskettaen sormenpäillä ohikulkiessamme

ennen kuin pyörimme pois, pois

tuulessa

väreilevään ilmaan.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Jukajoen iso valuma-aluekunnostus valmistui, Linnunsuolta 90 hehtaaria Suomi 100 –suojelualueeksi, jatkohanke parantaa varustelutasoa ja taimenen kutualueita

Vehkasuon uusi kosteikko Jukajoen valuma-alueella, 2017

Vehkasuon uusi kosteikko Jukajoen valuma-alueella, 2017

Jukajoen iso valuma-aluekunnostus valmistui

Vuosina 2015-2017 Selkien kyläyhdistyksen toteuttama Jukajärven ja -joen valuma-aluekunnostushanke päättyi joulukuuhun 2017. Se on ollut lajissaan Suomen suurimpia yksittäisen valuma-alueen kattavia toimia. Kokonaisbudjetti on toteutuessaan noin 160,000 €. Vesistön tila korjaantuu merkittävästi.

Rahoittajina toimivat Joensuun kaupunki, Kontiolahden kunta, OSK Lumimuutos, maanomistajat (yksityiset lahjoittajat, suurimmillaan jopa 500 € summilla vuodessa), UPM- ja Tornator –metsäyhtiöt, Vapo, alueen metsästysseurat ja kyläyhdistykset, Selkien Martat, valuma-alueen kalastuskunnat, Pielisjoen kalastusalue sekä Kiihtelysvaaran OP-pankki. Valtio on osallistunut hankkeeseen 50% vesiensuojelurahoituksella.

Jukajoen alkulähteillä

Jukajoen alkulähteillä

Hankkeella on saatu muun muassa aikaan:

  • Jukajärveä kuormittavan Kissapuron osavaluma-alueen, 2390 hehtaaria, kiintoainespäästöjen pääasiallinen kuriinsaanti. Myös metallien valumaa saatiin torjuttua. Purosta tuli aiemmin pahimmillaan noin 40,000 kg rautaa järveen joka vuosi.
  • Vehkasuon, Linnunpuron ja Linnunsuon ulosvirtaaman monivaikutteiset kosteikot, jotka ovat myös lintujen elinympäristöjä ja sisältävät maisemallisia arvoja.
  • Järven lähialueen vesiensuojelun tehostaminen muun muassa uimarannan suunnalla.
  • Happamuuden torjunta Vehkasuolla, Kylmäsuolla ja Linnunsuon osavaluma-alueilla.
  • Yli 35 pohjakynnystä eri osavaluma-alueille, joilla torjutaan kiintoaineskuormitusta sekä jokeen, että järveen ja lisäksi pienennetään pohjaveden tason vaihtelua happamilla maaperillä.
  • Laskeutusaltaita ja pienkosteikoita metsätalousmaille, joilla torjutaan kiintoaineskuormitusta.
  • Eroosiontorjuntaa esimerkiksi Kissapuron pääuomassa, jolla käynnissä olevat vauriot pysähtyvät ja tulevat ongelmat estetään.
  • Vehkasuon vanhojen uomien ja vesivaikutteisten elinympäristöjen ennallistaminen.
  • Havainnot pikkunahkiaisesta, saukoista ja muista elpyvistä eläin- ja kalakannoista.

    Oppilaita Linnunsuolla

    Oppilaita Linnunsuolla

  • Valuma-alueen kattava mittausseuranta, joka mahdollistaa ensi kertaa vertailupisteen tulevaisuuden toimille.
  • Useita kylätapahtumia, viestintätoimia ja esittelyitä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Hankkeen toimia on käynyt seuraamassa vierailuilla muun muassa useiden metsäyhtiöiden, Metsäkeskuksen valtakunnallisen koulutuspäivän, Intian metsänhoitajien, Riistakeskuksen, Birdlife Finlandin, Luonnonsuojeluliiton, LUKE:n, Re-Wilding Europen, Itä-Suomen yliopiston, LEADER-toimijoiden, Gaia-säätiön, ICCA Consortiumin ja monen muun toimijan edustajia.
  • Kolme kansainvälistä vesiensuojelupalkintoa, mukaan lukien Energy Globe 2016, Maailman 8. paras jokihanke sekä ”Emerging River Professional” –globaalipalkinto.

Linnunsuolta n. 90 hehtaaria Suomi 100 –suojelualueeksi, ”Kohti taimenen kotia” –hanke alkaa

kosteikko3pieniLinnunsuon kosteikko Jukajoen valuma-alueella on vesistön tärkein vesiensuojelukohde. Se on myös maamme kärkilintukohteita. OSK Lumimuutos, alueen omistaja, lahjoitti 87,4 hehtaaria Suomi 100 –luonnonsuojeluohjelmaan. Valtion suojelee vastaavan alueen omia maitaan. Suojelupäätös ei sisällä taloudellisia korvauksia. Vuosi 2018 tuo uusia toimia sekä Linnunsuolle, että Jukajoelle:

  • Kohti taimenen kotia 2018-2019 –LEADER –hanke on hyväksytty Joensuun LEADER –yhdistyksessä. Se kohentaa Linnunsuon varustelutasoa – alueelle saadaan laadukkaat infotaulut, rakennetaan laavut, nuotiopaikka, esteettömiä lintujen katselutasanteita sekä joen lähistöllä tehostetaan vesiensuojelua.
  • Kohti taimenen kotia –hankkeessa poistetaan virtavesiesteitä, perustetaan taimenen kutualueita sekä poikasten elinympäristöjä. Aiempien selvitysten mukaan Jukajoki on potentiaalisesti tulevaisuudessa myös järvilohen kutuvesistö. Tavoitteena on 2025 taimenen kutuvesistö.
  • Vesimittauksia Jukajärvellä

    Vesimittauksia Jukajärvellä

    Linnunsuolle saadaan jatkuvatoiminen happamuuden ja metallien seuranta.

  • Kesän 2018 aikana perustetaan hanketta, saukkoa, Kissapuroa ja pikkunahkiaista sekä lähiluontoa esittelevä kyltitetty luontopolku osana Oravantaival –retkeilyreitistön toimintaa.
  • Kylätapahtumia ja pientoimia Jukajoen osalta.

Linnunsuon monikäyttö jatkuu. Alueella metsästetään vuosittain sovitusti. Liikkuminen kävellen, pyöräillen, hiihtäen ja lumikenkäillen. Moottoriliikenne alueella on pääasiassa kielletty luonnonsuojelualueella. Moottoriliikenteen reuna on jo nyt merkitty oranssilla aidalla maastossa.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Puruveden talvinuottauksesta uusi tietokanta, ”visuaaliset historiat”

Puruveden nuotalla 1964. Yle, käytetty luvalla.

Puruveden nuotalla 1964. Yle, käytetty luvalla.

Puruveden muuttuvat talvet: Viestintähanke 2017 -päättyy. Se käsitteli perinteikkään, jo 1300-luvulla ensi kerran mainitun nuottauskulttuurin kautta ilmastonmuutoksen kulttuurisia vaikutuksia. Hanke tuotti lyhyet videot sekä dokumenttielokuvan, nettisivuston ja tietokannan muutoksen äänistä Puruveden jäältä. Ammattikalastajat nähdään kulttuurin kantajina ja muutoksen tulkkeina. Kesälahden seutu karjalaisen kulttuurin ytimenä Juhana Kainulaisesta nykyhetkeen asti on kiistaton. Hankkeemme pääkala, muikku on kiistaton karjalaisen ruokaperinteen ja –kulttuurin kannalta. Kuitenkin kalastajien elävä perinnetieto on suistunut marginaaliin. Hankkeemme paikkaa tätä vajetta.

IMG_0927

Tässä pohjoiskarjalaisen talven muuttumista tarkastelevassa hankkeessa yhdistämme olemassa olevan, dokumentoidun perinnetiedon ja viimeisimmät tieteelliset tulokset. Hyödynnämme myös olemassa olevaa, tieteellisten kenttätöiden tuloksena tuotettua ääni- ja videomateriaalia tulosten esittelyyn.

Konkreettisena kalastukseen kohdistuvina muutoksina ovat esimerkiksi uudet railot, jään käyttäytyminen ja sulaminen tammikuulla, laajat matalapaineet, jotka sulattavat jään päällisen lumen pois, ääreisilmiöt jne. Nämä puolestaan heijastuvat kalastuskulttuuriin – sitä siirtyy vähemmän, kun kalastusaika lyhenee. Kalastajien marginaalinen asema pahenee. Kalastajien suulliseen perinteeseen muutokset heijastuvat konkreettisesti uusina jää- ja lumikäsitteinä, sekä suhteen muodostamisena tilanteeseen, jossa kolmannes talvista on kadonnut. Perinteiset vuotuiskiertoon kiinnitetyt apajapaikat joudutaan muuttamaan ja mukauttamaan muutokseen.

Tietokannan sivut videomateriaaleineen ovat suomeksi täällä ja englanniksi täällä.

Hanke on saanut avustusta kalastonhoitomaksuvaroista Pohjois-Savon ELY-keskukselta.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

YK:n ilmasto-ohjelman kalenteri esittelee OSK Lumimuutoksen toimia Saamelaisalueella ja Itä-Siperiassa

Kirakkakosken kunnostusta.

Kirakkakosken kunnostusta.

YK:n ilmastosopimus UNFCCC esittelee OSK Lumimuutoksen pitkäaikaisia ilmastonmuutostoimia Näätämö-joen valuma-alueella ja Itä-Siperian Kolymalla.

Kohdealueet ovat mukana YK:n ilmastonmuutokseen mukautumiskalenterissa 2018 ”Local communities and indigenous peoples: Leadership for a resilient future”.

Englanninkielisen kalenterin voi ladata täältä. Näätämö-joen yhteishallintaa on esillä myös päivän YLE:n uutisoinnissa.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Puruveden talvinuottaus Elävän perinnön kansalliseen luetteloon

static1.squarespace.comPuruveden talvinuottaus on päässyt Suomen kansalliseen Elävän perinnön luetteloon. OSK Lumimuutos edustaa kalastajia tässä työssä. Perinteikäs ammatti sai tärkeän lisätunnustuksen.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on nimennyt 52 kohdetta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon. Kansallinen luettelo täydentyy määräajoin ja seuraavan kerran luetteloon voi hakea aikaisintaan vuonna 2019. Kansallisesta luettelosta on mahdollista tehdä ehdotuksia Unescon kansainvälisiin aineettoman kulttuuriperinnön luetteloihin. Elävän perinnön kansallisessa luettelossa ovat laajasti edustettuina aineettoman kulttuuriperinnön alat ja kohteita on mukana lähes kaikkialta Suomesta. Kansallisessa luettelossa on mukana useita juhlaperinteitä, mm. kynttilöiden vieminen hautausmaalle jouluaattona, joulurauhan julistus Turussa, maistereiden promovoiminen ja pääsiäiskokkojen polttaminen. Toisen suuren ryhmän muodostavat erilaiset käsityöperinteet, kuten lasinpuhallus, korsnäsinpaita, ja kansallispuvun valmistaminen. Lisäksi luettelossa on luontoon liittyviä kohteita, mm. sienestys, limisaumaisten puuveneiden veisto ja niillä purjehtiminen sekä Tornionjokilaakson koskikalastuskulttuuri, sekä esittäviä taiteita, kuten kaustislainen viulunsoitto, tango, romanien lauluperinne, menuetti ja lavatanssit. Myös ruokaperinteitä, pelejä ja suullisia perinteitä löytyy luettelosta.

nuotta4Valinta Elävän perinnön kansalliseen luetteloon on tunnustus perinteiden parissa toimiville yhteisöille. Luettelo tuo vahvempaa näkyvyyttä perinteille. Samalla se on askeleen lähempänä kansainvälisen tason tunnustusta. Aineettoman kulttuuriperinnön merkitys ihmisille sekä tämän perinnön eläminen ja muuntuminen arjessa ja juhlassa ovat olleet tärkeitä piirteitä, kun kohteita on nimetty kansalliselle listalle. Mukana on ilmiöitä, jotka ovat laajasti tunnettuja ja osana suuren ihmisjoukon elämää. Osa ilmiöistä elää suppeamman yhteisön kannattelemana.

nuotta7Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta hyväksyttiin vuonna 2003 ja Suomi allekirjoitti sopimuksen vuonna 2013. Museovirasto vastaa sopimuksen toteuttamisesta Suomessa. Unescon sopimukseen kuuluu myös aineettoman kulttuuriperinnön luettelointi kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Luettelointi on työkalu, jonka avulla voidaan tunnistaa, kuvata ja välittää tietoa elävästä perinteestä. Elävän perinnön kansallinen luettelo pohjautuu kymmenien eri toimijatahojen tekemiin hakemuksiin, joita Museovirasto ja aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijaryhmä arvioivat.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Sevettijärven ja sen lähivaluma-alueen vesisuojelutoimet

Sevettijärven katoavat rannat. OSK Lumimuutoksen arkisto

Sevettijärven katoavat rannat. OSK Lumimuutoksen arkisto

Jo vuosien ajan Sevettijärvellä, Inarissa, Lapin maakunnassa asuvat kolttasaamelaiset, alueen mökkiläiset ja muut paikalliset ovat tehneet havaintoja ja välittäneet huolensa vesistönsä tilan heikentymisestä. OSK Lumimuutos saanut valmiiksi vesiensuojeluraportin Sevettijärveltä. Sen voi lukea täältä. Hankkeen mahdollisti Pohjoisimman Lapin leader –yhdistys.

Ensimmäiset huomiot esitettiin esimerkiksi kyläyhdistyksen toimesta jo 1980- ja 1990 –lukujen taitteessa. Sevettijärvi (inarinsaameksi Čeavetjávri, koltaksi Če’vetjäu’rr) on noin 1800 hehtaaria laaja, erämainen, karu järvi Näätämö-joen valuma-alueella (vesistötunnus 69) Inarin kunnassa, Lapissa.

leader2

eu1Tämä raportti dokumentoi hankkeen lähtötilanteen, vesiensuojelutarpeet, hankkeen kylätyöpajat ja kustannustehokkaat, konkreettiset toimenpide-ehdotukset Sevettijärven tilan kohentamiseksi.

Vuosien 1980-2016 välillä tunnistettuja ongelmia Sevettijärven ja sen lähivaluma-alueen piirissä voitiin tiivistää seuraavien neljän kokonaisuuden alle:

  • Järven vedenpinnan ja veden määrän voimakas vaihtelu
  • Rantaeroosio
  • Rehevöityminen, erityisesti Nilijoessa
  • Runsas virtaus Jäniskoskella
Rehevöityminen Nilijoella. OSK Lumimuutoksen arkisto

Rehevöityminen Nilijoella. OSK Lumimuutoksen arkisto

Tiivistäen havaintojen tuloksena voidaan todeta, että:

  • Sevettijärveä vaivaava eroosio ja vedenvaihtelu johtuu pääasiassa yläpuolisten koskien ja luusuoiden perkaamisesta osana tie- ja siltarakentamista, yhdistettynä samoihin toimiin Jäniskoskessa.
  • Tämän lisäksi lähivaluma-alueella ja järvellä voidaan havaita pistemäisiä ongelmia kiintoaineksen ja ravinnekuormituksen aiheuttamasta rehevöitymisestä, joka karussa, pohjoisessa vesistössä on tulevaisuutta ajatellen merkittävä seikka.

Kustannustehokkaat, konkreettiset toimenpide-ehdotukset Sevettijärven tilan kohentamiseksi:

  1. Eroosiopisteet: Kiveämällä Martinniemen ja Kouluniemen sekä itärannan pahimmat eroosiopisteet maansyöpymä voidaan pysäyttää ja järveen purkavan hiedan ja hiekan leviäminen.
  2. Huomattavasti vaikeampi kokonaisuus on tarttua itse ongelmaan, joka kartoituksessa on paljastunut Sevettijärven ongelmista suurimmaksi – veden liian nopea ja voimakas virtaus Rautaperäjärvestä Jäniskoskeen osana aiempaa tie- ja siltarakentamista. Rautaperäjärven ja Nilijoen luusuoiden, koskiosuuksien ja Jäniskosken tarkasti toteutettu ennallistaminen ja ”entisen” vesitalouden palauttaminen niin lähelle luonnontilaa kuin mahdollista yhdistettynä kutualueiden ja kalojen elinympäristöjen kunnostukseen on pitkän aikavälin suosituksemme. Sen sijaan ruoppaus alivedenaikaan ei tule vaikuttamaan oleellisesti ongelmaan tai ratkaisemaan toistuvan eroosion aiheuttamien vedenpinnan vaihteluiden ja hiekan määrän pysäyttämistä. Jos vesiensuojelutoimiin ryhdytään, tulisi ne mielestämme ohjata tulevan ja lähtevän veden ongelmien korjaamiseen.
  3. Ravinnekuormituksen torjunta: Nilijoen ja Sevettijärven eteläosien ravinnekuormituksen pysäyttäminen on ensiarvoisen tärkeää.
  4. Kiintoaineksen torjunta ja hulevedet: Erittäin karuissa (ultraoligotrofisissa) vesissä, kuten Näätämöjoen valuma-alueella, pienetkin kiintoainesmäärät vaikuttavat heikentävästi jo itsessään, ja erityisesti yhteisvaikutuksessa muiden kuormitusten kanssa. Orgaaninen kiintoaines ei tee hyvää hietikoille ja sorakoille kuteville kaloille, jos mäti peittyy kokonaan sen alle ja tukehtuu. Jatkossa tulisikin selvittää Sevettijärven yläpuolisten vesistöjen kiintoaineksen päästöt, esimerkiksi metsätaloudesta siellä missä sitä harjoitetaan, pienessäkin määrin. Tämän lisäksi retkeilijöiden ja vapaa-ajan asutukset tehostunut hulevesien torjunta on ensiarvoisen tärkeää.
Martinniemen eroosio. OSK Lumimuutos

Martinniemen eroosio. OSK Lumimuutos

Hankkeen mahdollistamisesta suuri kiitos kolttien kyläkokoukselle, Pohjoisimman Lapin leader –yhdistykselle, joka oli hankkeen päärahoittaja sekä hankelainasta Inarin kunnalle. Hankkeen EU-rahoitusosuus oli 12,150€.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Patojen purku, lohen paluu

Pielisjoki. Matti Pihlatie, 2014.

Pielisjoki. Matti Pihlatie, 2014.

Vesivoiman vaikutus lohikalojen elinympäristöjen muutokseen, jopa tuhoutumiseen on globaali ympäristöaihe. Pohjois-Karjalassa keskustelu on painottunut järvilohen ja taimenen luontaisten kutualueiden kohtaloon.

Sunnuntaina 22.10.2017 kello 16-18 Carelicumin auditoriossa (Koskikatu 5, JNS, käynti Torikadun puolelta), järjestetään ajankohtainen, kaikille avoin seminaari. Amerikkalainen huippututkija, liittovaltion Geologisen tutkimuslaitoksen Jeff Duda vierailee Suomessa ja pitää esitelmän vesivoiman purkamisesta Elhwa-joella, Washingtonin osavaltiossa. Elhwa–joen patojen purku on suurin laatuaan maailmassa. Johdantopuheenvuoron käyttää dosentti Tero Mustonen (UEF, OSK Lumimuutos).

Seminaarin alustava aikataulu: 

16.00–16.15 Johdanto: Dosentti Tero Mustonen

16.15–17.00 Elhwa–joen vesivoimaloiden purku, sedimentti, lohen paluu ja joen uudelleensyntymä Yhdysvalloissa: Tutkija Jeff Duda (luento on englanniksi, luentosalin takaosassa kuiskaustulkkaus vapaaehtoisvoimin) n. 17.00–18.00

Keskustelua ja kysymyksiä: Keskusteluosuudessa kysymyksiä voi esittää suomeksi tai englanniksi.

18.00 Tilaisuus päättyy

Jeff Duda on ekologi Yhdysvaltain geologisen tutkimuslaitokselta (USGS). Hän työskentelee Seattlessa USGS:n John Wesley Powell -kalatutkimuskeskuksessa Washingtonin osavaltiossa. Hänen tieteellinen uransa USGS:ssä on kestänyt 19 vuotta. Vuodesta 2004 hän on johtanut useita tutkimushankkeita Elhwa–joella, jossa Yhdysvaltain historian laajimmat vesivoimalapurkutoimet toteutettiin 2011-2014. Vesivoimalan purkuoperaatiossa huomioitiin sekä viimeisin tiede, että alkuperäiskansojen, eli paikallisen Lower Elhwa –heimon alkuperäiskansatieto historiallisen tilannekuvan sekä ympäristöseurannan osalta. Duda on julkaissut yli 50 tiedeartikkelia ja –raporttia. Tero Mustonen, dosentti ja ammattikalastaja, on Selkien kyläyhdistyksen ja OSK Lumimuutoksen puheenjohtaja. Hän luotsaa Jukajoen kunnostushanketta Pohjois-Karjalassa. Hän on koordinoinut ja toteuttanut lukuisia pohjoisiin jokiin ja loheen liittyviä tutkimuksia ja hankkeita Lapissa, Länsi-Suomessa, Siperiassa, Kanadassa, Alaskassa ja Kuolan niemimaalla. Hän on toimittanut ja julkaissut kymmeniä vertaisarvioituja tiedeartikkeleita ja –kirjoja. Seminaarin järjestävät Kohtuus–liike ja OSK Lumimuutos. Lumimuutos ja Elhwa–joen tutkimushanke ovat solmineet yhteistyösuhteet syksyllä 2016.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Kuivasjärven uusi kosteikko on valmis

IMG_4756Pro Kuivasjärvi ry:n toteuttama uusi monitoimikosteikko on valmistunut. Sillä torjutaan Niinilahteen tulevaa ravinne- ja kiintoaineskuormitusta Parkanon Kuivasjärvellä.

Vuoden 2017 vesiensuojelutoimet Pro Kuivasjärvi ry:n uudella kohteella ovat päättymässä. Niinilahden osavaluma-alueelle rakennettiin syyskuussa uusi monitoimikosteikko. Vuonna 2016 toteutettu Silolahden kosteikko toimii erinomaisesti.

IMG_4741Niinilahden uuden kosteikon kaivuupinta-alaa on noin 0,5 hehtaaria, mutta sen toiminnallinen hyötypinta-ala on suurempi, noin hehtaari. Lisäksi hyödynnetään lahden luontaista kasvustoa päästöjen pysäyttämiseen. Näin kosteikko toimii sekä vesiensuojelurakenteena, että ylläpitää ja edistää luonnon monimuotoisuuden toimia. Lisäksi kasvillisuuden kehittyessä 2018-2019 kohteesta muodostuu virkistyskäyttökohde.

Pro Kuivasjärven toimet pohjaavat vuosina 2013-2015 toteutettuun laajaan tieteelliseen selvitykseen, jonka perusteella Kuivasjärveen tulevaa kiintoaines- ja ravinnekuormitusta on merkittävästi vähennettävä, jotta vedenlaatu korjaantuu. Uutta kosteikkoa ovat taloudellisesti tukeneet paikalliset maanomistajat, mökkiläiset, Vapo Oy, Kokemäenjoen vesiensuojeluyhdistys, Parkanon kaupunki, myös lainoittaen yhdistystä ja OSK Lumimuutos. Kaksi maanomistajaa luovutti maitaan kohteen toteuttamiseen. Kaikille näille tahoille lämmin kiitos. Kosteikon suunnitteli vesiensuojeluammattilainen Janne Raassina. Hankkeen tieteellinen johtaja oli dosentti Tero Mustonen.

IMG_4732Vuodelle 2018 Pro Kuivasjärvi ry pyrkii jättämään uuden valuma-aluekunnostushakemuksen, yhteistyössä muiden järven tilaa korjaavien toimien ja tahojen kanssa läheisessä yhteistyössä. Yhdistys pyrkii myös edistämään Ylä-Satakunnan seutukunnalle laajaa EU-hanketta, jolla järvien pääasiassa yhteisten ongelmien ratkaisuja voitaisiin käynnistää laajamittaisilla valuma-aluekunnostuksilla.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Maaseudun tulevaisuus kirjoittaa Puruveden muikusta & säämuutoksista

SF seining 1950s 1Maaseudun tulevaisuuden Aimo Vainio pohtii Puruveden kalastusta, Brysseliä ja säämuutoksia, saatavilla täältä.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Sevettijärven ja lähivaluma-alueen kunnostussuunnittelun tuloksia sekä Vainosjoki –hankkeen kesän toimista

IMG_3979OSK Lumimuutos on vuoden 2017 yhdessä kolttien kyläkokouksen ja Saa’mi Nue’tt –järjestön kanssa toteuttanut kahta vesiensuojeluhanketta:

  • Vainosjoen virtavesikunnostus 2017-2018: Uudet kutusoraikot ja elinympäristöjen palautus Kirakkajärven suunnalla
  • Sevettijärven ja lähivaluma-alueen vesiensuojelusuunnittelu –LEADER –hanke

Molemmat hankkeet ovat onnistuneet hyvin. Kenttätyöt ja ennallistamistoimet vuodelle 2017 ovat päättyneet. Tervetuloa kuulemaan hankkeiden tuloksista

Perjantaina 6.10.2017 kello 18.00

Sevettijärven koululle

Kahvitarjoilu

Lämpimästi tervetuloa!

 Vainosjoki –hankkeeseen voi tutustua YLE:n verkkouutisesta.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.