Toiminta

Google.org lähtee tukemaan ennallistamisohjelmaa

Google-säätiö (Google.org) on tällä päivämäärällä tukemassa rewilding-ennallistamisohjelmaa. Tuella saadaan uusia kohteita, ennallistetaan laajoja luonnonelinympäristöjä ja kehitetään seurantatekniikkaa.

Kokonaisuudessaan 11 järjestöä ympäri Eurooppaa saivat ohjelmasta tukea. Landscape Rewilding-ohjelma oli ainoa rahoitettu kohde Suomessa. Voit katsoa ohjelmaan liittyvän videon täällä.

Google.org tukee tätä työtägoogle.org_color_852x272px

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Uusi, kattava verkkoportaali kertoo ennallistamisohjelman edistymisestä

3

Tänään avataan OSK Lumimuutoksen ja kumppaneiden laajat Landscape Rewilding -ennallistamisohjelman sivut. Ne löytyvät osoitteesta www.maisema.org tai www.elpyvamaisema.fi

  • Missä asuu pikkunahkainen? 
  • Mikä on Pirkanmaan suurin kosteikko?
  • Miten Koitajoki ja Tolkien liittyvät yhteen?
  • Millainen on saamelaisten ensimmäinen yhteishallinta-alue?
  • Mistä voi bongata tundrakurppelon?
  • Mikä oli Suomen 2020 suurimpia luonnonsuojelualueita?
  • Miten perinteinen jokinuottaus auttaa uhanalaista siikaa?

2Näihin ja moniin muihin kysymyksiin löytyy vastaus yli 30 kohteen joukosta. Landscape Rewilding -ohjelma on laajentunut viimeisten kolmen vuoden aikana runsaasti, ja toimien piirissä on yli 26,000 hehtaarin vaikutusalue, josta ohjelma omistaa yli 1700 hehtaaria ennallistamisalaa. Ennallistamistoimet kohdentuvat myös neljän valuma-alueen piiriin Koitajoelle, Jukajoelle, Näätämöjoelle ja Kuivasjärvelle. Skaalattavat 3D-kartat tuovat kohteet esille ja palkitun luontokuvaaja Mika Honkalinnan ohjelmaa varten kuvaama aineisto pääsee kohde kohteelta esille.

1Sivusto toimii samalla koko perheen retkikohteiden esittelijänä ja yhteenkytkeytyneiden ennallistamisalojen kokoajana. Portaali kokoaa yhteen ensi kertaa koko ohjelman toimet. Sivusto laajenee viikoittain, ja sinne lisätään aina uusinta tutkimustietoa ennallistamiskohteiden tilasta.

Sivuston on toteuttanut joensuulainen Nolwentures yhteistyössä OSK Lumimuutoksen kanssa.

4

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Lumimuutos tervehtii Pentti Hassisen muistoa

penttiPerinteenkantaja Pentti Hassinen Kiihtelysvaarasta nukkui pois tammikuun lopussa. Hän oli 89-vuotias. Hassinen oli avainasemassa Jukajoen kunnostuksen alkuvuosina 2011.

Maanviljelijä, kalastaja ja metsästäjä Pentti Hassinen on poissa. Hän oli ensimmäisten joukossa, kun Jukajokea ja Jukajärveä lähdettiin kunnostamaan 2011. Pentti luovutti mailtaan hehtaarin Ruukkisuon monitoimikosteikon sijaksi. Se on osoittautunut merkittäväksi Jukajärven Kaakkurinsuolta tulevien kuormitusten torjunnassa.

Pentin henkilöhistoriaa ja ajatuksia luonnosta ja historiasta voi lukea Vaara-Karjalan kulttuuriperintö-hankkeessa täällä.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Puruveden nuottakausi täydessä vauhdissa

IMG_20210118_141829

Hyvät jääolosuhteet siivittivät nuottakauden vauhdikkaaseen alkuun, vaikka teknisiä ongelmiakin oli. Voit matkata nuotalle virtuaalisesti tämän dokumenttielokuvan avulla!

 

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Kalastaja Kalevi Vekon elämäntyö esillä kansainvälisessä tiedeartikkelissa

2002 1

Artikkeli “Endemic renewal by an altered boreal river: community emplacement” käsittelee Kokemäenjokeen liittyviä ympäristömuutoksia 1900-luvun alusta vuoteen 2020. Käytimme artikkelissamme maantieteellistä tulkintaa sekä teimme läheistä yhteistyötä Kalevi Vekon, pitkään jatkaneen ammattikalastajan ja hänen elämäntyön kanssa. 

Kokemäenjoen kalastoon ja luonnon tilaan ovat vaikuttaneet erityisesti vesivoiman rakentaminen, teollisuus ja maa- ja metsäteollisuus. Tarkastelimme artikkelissamme, millaisia endeemisiä tai kotoperäisiä kalastus- ja kotitarvepyyntitapoja on säilynyt, ja miksi ne ovat säilyneet laajamittaisten muutosten keskellä, ja miltä ne näyttävät.

Kalevi ja toutain

Kalevi ja toutain

Käytämme hyväksemme Kalevin kanssa tehtyjä haastatteluita 2002-2018, sekä laajaan kalastustilastoaineistoa vuosilta 1991-2012. Kalevin tiedot tekee erityiseksi se, että hän kuuli monia kalastukseen liittyviä faktoja, tietoja ja taitoja kyläläisiltä, jotka olivat syntyneet 1800-luvun puolella. Voimme siis myös tulkita Kalevin olevan kulttuurin kantaja.

Post-displacement-teoria mahdollistaa tarkastelun tilanteessa, jossa joki- tai muu luontokokonaisuus on käynyt läpi isoja teollisia muutoksia, mutta samalla paikassaan eläneet ihmisyhteisöt ovat ylläpitäneet, jopa uusintaneet luontaistalouksiaan, kuten Kalevin osalta on tapahtunut.

Kokemäenjoki on kansallisesti tärkeä joki, mutta se on samalla erittäin muunneltu vesistö. Ensimmäiset ihmisen aiheuttamat muutokset koettiin jo 1700-luvulla. Vesivoimarakentaminen uomaan oli merkittävä käänne joka muunsi veden kiertoa ja esti vaelluskalojen pääsyn jokeen. Graafeissa esitetyt tulokset Vekon kalastuksesta kertovat tarkkoja tietoja kalastuksen vuotuiskierrosta (kuva 1) ja kalaston muutoksista (kuva 2), jossa hauen rooli vakioituu merkittäväksi saaliiksi. Särkikalojen kannat vaihtelevat ja ovat merkittävä indikaattori muutoksista yli 30 vuoden aikana. Sitten käsitellään metalleja, elohopeaa, kiintoainesta, rehevöitymistä jne joen osalta.

Toutaimen elpyminen joella on merkittävä käänne luonnon kannalta. Vekolla oli avainrooli emokalojen pyydystämisessä ja toutaimeen liittyvän elvytyksen toteuttajana. Voimme tarkastella toutaimen ennallistamisprosessia esimerkkinä osittaisesta mahdollisuudesta ponnistella kohti sellaista luonnontilaa joella, joka oli olemassa ennen laajamittaisia teollisia toimia. Tämän takia toutain-työn arvo ei ole pelkästään itse sen onnistumisessa, vaan virtavesikutuisten ja uhanalaisten lajien tulevaisuudessa, jos yhteiskunta päättää korjata pahimpia ongelmia joella.

Vekon elämäntyö voidaankin nähdä myös johtajuutena. Hänen kalastustyönsä halki koko jokea koskettavien muutosten, sitoutuen pitkiin ja tarkkoihin seurantatilastoihin, kuvastaa myös arvoja ja rohkeutta ponnistella Rautaveden, joka on osa Kokemäenjokea, sekä elinkeinojen ja luonnon puolesta.

Kalevi Veko 1962

Kalevi Veko 1962

Voimme tarkastella Vekon elämäntyötä Huntingtonin (2017) kehittämän teoreettisen viitekehyksen, eli autonomisen reaktiotilan kautta. Jokeen kohdistuneiden muutosten keskellä Veko kollegoineen sitoutui omilla ehdoillaan omaan kalastukseensa ja myös luotti kalastuksen ja perinteen avulla muodostettuun eettiseen ja arvolliseen maailmannäkemykseen, joka myös usein osoittautui jälkeenpäin tarkasteltuna oikeaksi kritiikiksi kehitystoimille.

Tapaustutkimuksemme on osoittanut, että post-displacement -tilanteissa perinteisten elinkeinojen ja luontoyhteyden ylläpitäminen on mahdollista, jos viisi osa-aluetta täyttyy:

  1. Paikallisen tiedon ja elinkeinojen harjoittajia asuu vielä paikallisesti
  2. Yhteisön riveistä löytyy henkilö, joka kykenee artikuloimaan selkeästi muutoksien vaikutukset ja paikallisuudesta käsin muodostetut mielipiteet
  3. Tämä kuitenkin vaatii realistista ja todenmukaista tietoa asioiden tilasta
  4. Ajateltua menettelyä saada ongelmat ratkaistua
  5. Jonkinlaista säästynyttä luontoa, josta muodostaa suhde muutoksiin ja esittää korjausliikkeitä.

Veko_kansi pieniKalevi Vekon elämäntyö osoittaa, että luonnon ennallistaminen (erityisesti toutaimen osalta) ja elpyminen on mahdollista, vaikka järjestelmämuutokset olisivat olleet merkittäviäkin. Vekon aineiston uskottavuutta tukee erittäin tarkka kalastoseuranta ja pyyntitilastot, joiden avulla lajikohtaiset tarkastelut ja muutokset tulevat esiin.

Vekon elämäntyö, joka nojaa uskolle omiin arvoihin ja oman työn arvolle, tarjoaa väkevän esimerkin vastaavissa tilanteissa ympäri maailmaa, että paikallisen kalastajan ponnisteluilla voi olla korvaamaton merkitys, jota ei havaita välttämättä heti, mutta pitkäjänteinen sitoutuminen omaan ihmis-luonto -kehykseensä osoittaa, että ongelmia päästään ratkaisemaan, kun vastaavanlaista johtajuutta löytyy.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Merkittävä uusi aapasuo mukaan Rewilding-ohjelmaan

kuusikkoaapa3

Ranualla sijaitseva, pääosin luonnontilainen Makkaralatva-aapa lähialueineen on malliesimerkki napapiirin alueen alkuperäisestä suoluonnosta. Syksyllä 2020 se saatiin Landscape Rewilding-ohjelman piiriin. Kaiken kaikkiaan kohteen koko on noin 330 hehtaaria.

kuusikkosuo9Makkaralatva-aapa sijaitsee kansallisesti merkittävän Litokairan Natura-alueen naapurissa. Lumimuutos on investoinut Kivijoen (eli Pääjoen) valuma-alueella myös muihin ennallistamiskohteisiin. Makkaralatva-aapa on tärkeä hiilivarasto, hiilinielu ja erittäin merkittävä lintujen pesimä- ja levähdysalue.

Kohde saa levätä talven pitkät lumet ja keväällä 2021 siellä käynnistellään lajiseurantaa ja muita inventointitoimia.

makkara1

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Kuivasjärvi-hanke esillä YLE:llä ja huomioitu maakunnassa

Salojenneva 2020

Salojenneva 2020

YLE raportoi Kuivasjärven isosta valuma-aluehankkeesta.

Radio ja TV ovat kertoneet laajasti Lokaluoman ja muiden kosteikoiden sekä vesiensuojelurakenteiden merkityksestä. Kansallinen YLE raportoi verkossa.

4.12.2020: Saimme myös maakunnallisesti tärkeän huomion, kun pääsimme kolmannelle sijalle ”vuoden vesiteko”-listalla.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Impi Salonen (1922-2020), karjalaisen kulttuurin kantaja, on poissa

impi

OSK Lumimuutos muistaa Korpiselästä kotoisin olevan Impi Salosen (23.2.1922-15.10.2020) muistoa. Impi lähti tuonilmaisiin lokakuussa 2020. Karjalaisen kulttuurin kantaja on poissa.

Impi kirjoitti 2000 omista ajatuksistaan: ”Vuosikymmenet ovat vierineet, ikäpolvet vaihtuneet. Entiset tynkäkorpiselkäläiset ovat ajan saatossa sopeutuneet tuupovaaralaisiksi. Mutta vanha ja vakaa rajakarjalainen henki elää sitkeästi vuosikymmeniä mielessä ja ajatuksissa. Tämän hengen ovat luoneet kovat koettelemukset, menetykset ja uhraukset sekä sopeutuminen, avoin ja silmiinpistävän iloinen kansanluonne. Rajakarjalaisuus ei ole vain perinnettä ja menneisyyttä. Se on myös tätä päivää ja tulevaisuutta, joka näkyy jokapäiväisessä elämässä ja juhlassa.”

Veikko

Veikko

Impi työskenteli miehensä Veikon (6.3.1921-10.9.2007) kanssa rajakarjalaisen kulttuurin ylläpitämiseksi ja edistämiseksi. Esimerkiksi ponnistelut Korpiselkä-talon aikaansaamiseksi ovat olleet keskiössä Impin työssä. 1981 perustettiin entisten korpiselkäläisten pitäjäseura, jossa Impilla oli edelleen avainrooli pitkään.

OSK Lumimuutos tallensi Veikon ja Impin kerrottuja historioita ja perinnetietoja vuosien ajan. Niitä on hyödynnetty eri julkaisuissa ja käytännön työssämme vaalia ja uusia karjalaista kulttuuria.

Prof Veikko Saloheimo dokumentoi Korpiselän ihmisten ja maa-alueen kohtaloita viime vuosisadan aikana, sotien, rakennemuutosten ja kulttuurin murroksen kautta. Hänen mukaansa rajakarjalainen Korpiselän pitäjä sulautui sotien ja useiden evakkovaiheiden jälkeen Tuupovaaraan. Vuonna 2000 Korpiselän Hoilolassa oli 136 asukasta. Se oli pitkään ’motissa’, erämaatalouksien piirissä, koska alueelle ei saatu järjestettyä kunnollisia liikenneyhteyksiä sodan jälkeen. Eristys vahvisti kuitenkin karjalaisen kulttuurin yhteyttä ja yhtenäisyyttä: ”Korpiselästä tännepäin [Hoilolaan oli] ollut sellanen roppapoloku, jalakasin, mitä kulettiin, tästä saatiin sitten enemmän kulettaa tarvikkeita ja muita”, kuten Veikko ja Impi asiaa käsittelivät.

metsä

Veikko ja Impi käsittelivät karjalaista perinnettä siten, että se oli vielä elävää ja koettua. Haastatteluteemoina olivat luonnonmuutokset, käsityöt, kotiseututyö, rajan vaikutukset, ortodoksikulttuuri ja monet muut aiheet. Syvimmät aiheet liittyivät uskomusperinteeseen. Tietäjien voimanlähde oli kuulemma ”mehästä, sieltä luonnosta siis luonnosta, luonnosta se kaikki otettiinLuonnostahan se piti tulla, eihän sitä sitä kirjatietoutta sillon oo ollu. Se tuli luonnosta ja kokemuksesta.” Vain erityiset, tietyt henkilöt saivat luonnon lahjan, tietäjien ja noitien voiman: ”ne ol yhet henkilöt ihan”.

kasImpin ja Veikon kanssa pohdittuja kokemuksia kehystää havumetsävyöhykkeen ankaran luonnon kanssa eläminen. Toinen keskeinen käsite on se, että karjalainen kulttuuri Korpiselällä on ollut itsenäinen ja omillaan toimeentuleva yhteisö – tämä on mahdollistanut sotien, evakkoajan ja mullistustenkin keskellä selviytymisen. Tästä näkökulmasta rajakarjalaista todellisuutta voidaan verrata suoraan maailman eri alkuperäiskulttuurien kokemukseen.

Impi ja Veikko olivat seutukuntansa vahvoja persoonia, jotka jakoivat sekä perinnetietojaan että, toimivat aktiivisesti viime vuosisadan ajan parhaaksi näkemillään tavoilla, jotta korpiselkäinen todellisuus säilyisi ja uusintuisi. Se herätti varmasti paljon mielipiteitä.

OSK Lumimuutos uskoo, että Impin ja Veikon tärkein viesti, jonka he halusivat nykyaikaamme välittää, kuului viimeisen kerran lähtiessämme Hoilolasta erään vierailun päätteeksi: ”Älkää antako näiden jäädä arkistoihin pölyttymään, vaan inspiraatioksi,  elävän karjalaisuuden tukemiseksi!”

m2

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Havukkakallion muinaislinnan iltamat

IMG_0861

Lumimuutos Osuuskunta järjestää yleisötilaisuuden ke 11.11 klo 18-20 Ravintola Parppeinpirtillä aiheesta Ilomantsin Havukkakallion muinaislinnan kulttuuriperintöhanke.

Kyseessä on noin kaksivuotinen LEADER-hanke, jonka aikana inventoidaan muinaislinnan aluetta maantieteellisin, arkeologisin ja ekologisin menetelmin. Alueelle laaditaan hoito- ja käyttösuunnitelma, toteutetaan opaskylttejä sekä järjestetään linnavuori-aiheisia tapahtumia.

Hanke polkaistaan käyntiin paikallisten kuulemisella. Tilaisuudessa myös kerrotaan tarkemmin hankkeen suunnitelmista.

Tule osallistumaan keskusteluun ja vaikuttamaan Havukkakallion kulttuuriperinnön hoitoon ja tulevaisuuteen! 

Tilaisuuteen on ennakkoilmoittautuminen, ja koronaturvallisuus huomioiden mukaan mahtuu 50 osallistujaa. Tilaisuudessa on kahvitarjoilu.

Ilmoittautumiset 5.11. mennessä osoitteeseen noora.huusari at lumi.fi tai puhelimitse 040 5373767.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Veikko Veneranta on poissa

DSC09255

Merikarvian kalastaja Veikko Veneranta on poissa. OSK Lumimuutos muistaa kulttuurin kantajaa. Kemian insinööri Veikko Veneranta syntyi 1945 ja vietti ennen muuttoaan Tampereelle elämänsä ensimmäiset vuosik ymmenet Merikarvialla. Kotipaikka oli Tyykouran saaressa ja isän sekä lähiperheen ammattikalastustukikohta Ouran saaristossa Kaddissa.

DSC09281Elämän ensi vuosikymmenet antoivat ”Veksille”, kuten hänet opimme tuntemaan, avaimet runsaaseen kalastuskulttuuriin, joka ei ole katkennut, mutta muuntui Veikon elinaikanakin kovasti. Rääkipaattien, pumpuliverkkojen ja lohisiimojen ajoista on siirrytty push up-rysiin, nylon-verkkoihin, kalastuskiintiöihin sekä troolaukseen ulkomerellä.

Haastattelimme Veikon sukulaisia, kuten Martti Välimaata, Heikki Välimaata ja Veikkoa itseään Merikarvian perinnekalastukseen, luontoon ja hylkeenpyyntiin liittyen. Jokaiseen kysymykseen tuli tarkka ja usein paljon laajempi vastaus, kuin alun perin pyydettiin. Hitaasti, vuosien vieriessä, Merikarvian kalastajien syvä ja rikas kulttuuri piirtyi teräväksi näiden tietojen kautta.

Tämän lisäksi Merikarvian kalastustutkimuksen intoa siivitti myös Veikon isästä ja sukulaisista tehty ”Merikalastajat” -kirja, jonka oli kuvannut Matti A. Pitkänen. Se on edelleen kauneimpia Suomessa julkaistuja luontokirjoja vaikka kuvaakin maailmaa, joka oli 1990-luvulle mennessä ohitse.

Veksin tunteneet ovat olleet viime viikot rajujen surutunteiden parissa. Hienompaa miestä tai ystävää on vaikeaa keksiä. Merikarvian kulttuuriperinnön kantaja on poissa. Veksi toimi myös tietojen välittäjänä, oppien ja kertoen avoimesti ja ollen kiinnostunut muuttuvasta maailmasta. Hän oli tietenkin myös erittäin taitava kalastaja. Veksin haave oli tulla Puruvedelle nuotalle ”jonain talvena”. Muistelemme häntä ensi talven apajilla.

DSC09271

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.