Toiminta

Totuuskomissioista pohjoisessa

 

Saamelaisten maankäyttö on tärkeä osa totuustyötä.

Saamelaisten maankäyttö on tärkeä osa totuustyötä.

Totuuskomissioista pohjoisessaon katsaus Kanadan, Ruotsin ja Suomen poikkeaviin keskusteluihin alkuperäiskansojen ja valtioiden suhteista. Raportin rajaus liittyy vuosien 2014-2016 virinneisiin, ja toisaalta osittain toteutettuihin totuuskomissio –keskusteluihin.

Ainoastaan Kanadassa on valtion toimesta rahoitettu ja toteutettu Truth and Reconciliation –prosessi, jonka tavoitteena oli käsitellä menneiden vääryyksien ja epäkohtien laatua ja korjata mennet. Ruotsin kirkko on puolestaan tukenut saamelaisten käynnistämää aloitetta totuuskomissiosta julkaisemalla alkuperäiskansojen ja valtion välisten historioiden uudelleenarviointeja sekä edistämällä julkisuudessa asiaa. Suomessa Saamelaiskäräjät on ottanut totuuskomissio –työn vuosiohjelmaansa 2016-2017.

Työn on tilannut OSK Lumimuutokselta Rospuutto –teatteriryhmä maaliskuussa 2016. Kiitokset Rospuutolle, Kaisa Syrjänen-Schaalille Ruotsin kirkosta, Pauliina Kainulaiselle Kontiolahdelta, Kaisu Mustoselle, Virve Sallisalmelle, Ruotsin saamelaiskäräjien puheenjohtaja Stefan Mikaelssonille ja kaikille muille tahoille, jotka mahdollistivat raportin.

PDF on saatavilla täältä.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

”Puruveden talvinuottaajat” –elokuva kertoo maineikkaan kalastajayhteisön arjesta

SF Winter seining 1Puruveden ammattimaisen kalastuksen dokumenttielokuva –hanke tuotti  dokumenttielokuvan Kesälahden ammattikalastajista. Mukana on myös Kerimäen kalastajien puheenvuoroja. Elokuvaa on kuvattu yhteensä kolmen vuoden ajan.

IMG_3073”Puruveden talvinuottaajat” –elokuvan kansainvälinen ensi-ilta järjestettiin Italiassa, Genovassa, kansainvälisillä ”Slow Fish” –ruokafestivaaleilla toukokuun loppupuolella. Vastaanotto oli innostunutta ja kiittelevää. Ensi-iltayleisö sai myös maistaakseen aitoa Puruveden muikkua sekä pohjoiskarjalaista ruisleipää, jonka oli leiponut kontiolahtelainen Päivi Sokura.IMG_3147 Ensi-iltaan kuuluivat haastattelut Italian kansalliselle Rai UNO – kanavalle ja yleisöluento. Kansainvälisen ensi-illan jälkeen elokuva jatkoi välittömästi ensi-iltoihin Turkkiin ja Puolaan. Kansainväliset näytökset jatkuvat vuoden loppuun asti.

Elokuvassa esitellään sekä kesäajan rysäpyynti, että talvinuottaus. Lisäksi elokuvassa on mukana 1930- ja 1960 –luvun talvinuottaukseen liittyvää, ainutlaatuista arkistomateriaalia Puruvedeltä ja Rymättylästä.

SF seining 1950s 1Elokuvan tarinallinen kehys on kahden nuottakunnan päivä jäällä. Filmi pohtii muun muassa, millaista nuottaus on, miten perinteiset ja nykyajan työvaiheet lomittuvat keskenään sekä miksi 1300 –luvulla alkanut Puruveden nuottaus on erityistä.

Ohjaaja Tom Miller PrettyGoodProductions –tuotantoyhtiöstä Yhdysvalloista on valinnut uusimpaan elokuvaansa minimalistisen tyylin. Kalastajat viettivät jäällä normaaleja pyyntipäiviä. Elokuva on kuvattu heidän ehdoillaan. Elokuvan leikkauksessa on kuultu kalastajien mielipiteitä ja toiveita.

Puruveden talvinuottaus on sekä ammatti ja kulttuuri, jota kuitenkin tunnetaan vähän kansallisesti ja kansainvälisesti. Dokumenttielokuva on osa pyrkimyksiä lisätä tietoja kalastukseen ja Puruveden muikkuun liittyen. Puruveden talvinuottaus ja siihen liittyvä suullinen perinne onkin ehdolla UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Elokuva on omistettu Kesälahden kalasataman pitkäaikaiselle johtajalle,

Esa Rahunen, 1955-2016

Esa Rahunen, 1955-2016

Esa Rahuselle, jonka havaintoja säiden muutoksista ja luontosuhteesta kuullaan elokuvassa arkistomateriaalina.

Elokuvaa tarjotaan kotimaisille tv –kanaville, kuten YLE:lle sekä kansainväliseen levitykseen. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi koulujen oppimateriaalina. Toissijaisesti elokuvahanke tukee myös Puruveden muikulle ja perinteiselle pyynnille annettua EU:n nimisuojatoimintaa.

Elokuva on tuotettu Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) Suomen toimintaohjelman 2014-2020 tuella. Hankenumero 31186, 2016. Muita rahoittajia ovat olleet Kesälahden kalasatama –osuuskunta ja Lumimuutos –osuuskunta.

Elokuva on nyt katsottavissa vapaasti verkossa. Sen voi katsoa suomeksi ja englanniksi.

 

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Pilottihanke kerää kesän aikana Koitajoen planktonsiikaan liittyvää paikallista tietoa

image003Koitajoki on kokonaisuudessaan noin 200 kilometrin pituinen erämainen joki, sijaiten pääasiassa Suomen osuuksien puitteissa Ilomantsin kunnassa. Sosiaalis-ekologisesti Koitajoen valuma-alue pitää sisällään useita erilaisia erämaatalouksien, savokarjalaisen ja karjalaisen kulttuurin, ydinalueita.

Koitajoen planktonsiikaan liittyvä kalastusperinne ja paikallinen tieto –hanke selvittää vuoden 2017 aikana Koitajoen planktonsiian (Coregonus lavaretus pallasi) roolia sosiaalis-ekologisesti. Siika voidaan ymmärtää kulttuurisena indikaattorina vesistön tilasta ja muutoksista. Hanke on myös liikkeellelähtö Koitajoen ja sen valuma-alueen kalastusperinteen tallentamiseen siten, että paikalliset kyläläiset ovat hankkeessa kanssatutkijoina. 

Koitajoen planktonsiika (Coregonus lavaretus pallasi) on yksi Suomen merkittävimmistä vielä luontaisesti lisääntyvistä planktonsiikakannoista. Samalla Koitajoen valuma-alueella harjoitettu siian kulttuuripyynti savokarjalaisena ja karjalaisena perinteenä muodostaa erittäin uhanalaisen, mutta historiallisesti merkittävän sosiaalis-ekologisen järjestelmän. Paikallinen tieto on hankkeessa yhtä tärkeää kuin tieteellinen materiaali. Kaikki hankkeeseen osallistuvat saavat loppuraportin. Syksyllä hankkeen tuloksista järjestetään pienimuotoinen työpaja.

Kesän aikana siikaan liittyviä perinnetietoja kerätään ensimmäisillä avainhaastatteluilla. Samalla selvitetään mahdollisuuksia laajempaan kalastusperinteeseen liittyvään toimintaan. Luonnontieteellisestä osuudesta hankkeessa vastaa FT, biologi Helena Haakana ja kalastusperinteen sekä sosiaalis-ekologisen tarkastelun osalta dosentti, maantieteilijä Tero Mustonen. Hankkeen rahoittaa Pohjois-Karjalan ELY –keskus. Se tekee läheistä yhteistyötä LIFE Freshabit- hankkeen sekä Itä-Suomen yliöopiston SOVIKO –hankkeen kanssa. Myös UNESCOn biosfääri –alueen ja muiden sidosryhmien kanssa toimitaan läheisessä yhteistyössä.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Linnunsuosta uusi lopputyö

Sedimenttitutkimuksia 2012. Kuva: Kunnostushankkeen arkisto, 2014.

Sedimenttitutkimuksia 2012. Kuva: Kunnostushankkeen arkisto, 2014.

Linnunsuosta on julkaistu uusi lopputyö. Sen voi lukea täältä.

Opinnäytetyössä selvitettiin Kontiolahdella sijaitsevan 120 hehtaarisen Linnunsuon vesiensuojelukosteikon nykytilaa ja tulevaisuuden näkymiä sekä laadittiin kosteikolle riskianalyysi. Lisäksi opinnäytetyössä laadittiin yleissuunnitelma vesiensuojeluteknisten rakenteiden rakentamisesta Linnunsuon kosteikolta lähtevään, Jukajokeen laskevaan uomaan.

Linnunsuon toimiessa Vapo Oy:n turvesuona alueen erittäin happamat valumavedet aiheuttivat Jukajoen kalakuolemat. Turvetuotanto lopetettiin ja tilalle rakennettiin vesiensuojelukosteikko, jonka tarkoituksena on parantaa alueen valumavesien laatua.

Kosteikon nykytilaa, riskejä ja tulevaisuudennäkymiä selvitettiin vesi-, pohjaeläin- ja sedimenttinäytteiden sekä maastohavaintojen ja rakennekuvien avulla. Näytteitä kerättiin kosteikolta ja lähtevästä uomasta talven 2016 ja kevään 2017 aikana. Näytteet analysoitiin laboratorioissa ja analysointitulosten perusteella arvioitiin kosteikon toimivuutta ja vedenlaadun tilaa. Vesiensuojeluteknisiä rakenteita suunniteltiin maastohavaintojen ja vaaitusten avulla.

Linnunsuon vesiensuojelukosteikon veden pH-arvo on 3,33. Arvo on matala, mutta hiljalleen nousussa. Kosteikon pohjasedimentissä on rautaa noin 60 g/kg ja alumiinia noin 5 g/kg. Hapeton ja hapan vesi aiheuttavat raskasmetallien liukenemisen sedimentistä takaisin veteen. pH-arvon nousun jatkuminen ja veden hapettomuuden estäminen yhdessä lähtevään uomaan rakennettavien vesiensuojeluteknisten rakenteiden kanssa vähentävät alueelta Jukajokeen päätyvää vesistökuormaa.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Saamelaisten renessanssimies, Samuli Aikio, täyttää 80 vuotta 11.5.2017

Kuva: Ante Aikio, 2017

Kuva: Ante Aikio, 2017

Eräällä työmatkalla Saamenmaahan selailin Samuli Aikion kirjahyllyä Utsjoella. Suomalaisen kalliomaalaustutkija Pekka Kivikkään teoksessa oli omistuskirjoitus ja kiitos yhteistyöstä Samulille vuosien varrelta. Siperialainen Juri Sergejevitš Rytheu tervehti kollegaansa oman teoksensa alkusivulla. Samulin elämäntyö on saamelaisen kulttuurin, kielen ja kulttuuriperinnön saralla vailla vertaansa. Laajat kansainväliset kontaktit puhuvat tästä väkevää kieltään.

Luobbal Sámmol Sámmol, suomalaisittain Samuli Aikio, syntyi 11.5.1937 Utsjoella talollinen Samuli  ja emäntä Kaarin Sofia Aikion perheeseen. Äidinkielenään hän puhuu pohjoissaamea. 1930- ja 1940 –luvulla perhe eli luontaistaloudessa, metsästyksen, kalastuksen ja poronhoidon piirissä. Pitkät hillojen myyntimatkat Ruotsiin eivät olleet mikään erityinen tapahtuma tuon ajan saamelaisyhteiskunnassa.

Samuli lähetettiin  opiskelemaan Helsinkiin jo varhain. Hän kävi oppikoulunsa Helsingin Munkkiniemessä ja suoritti suomalais-ugrilaisen kansatieteen sekä kielentutkimuksen opintoja Helsingin yliopistossa, saavuttaen filosofian kandidaatin tutkinnon. Noina vuosina Samuli kävi vertaiskeskusteluita T.I. Itkosen, Karl Nickulin ja muiden ’kulta-ajan’ saamelaisuuden tutkijoiden kanssa. Nämä läheisten ystävien kanssa vaihdetut ajatukset jättivät lähtemättömän jäljen hänen myöhempään tieteelliseen työhönsä. Samoin esimerkiksi Robert Crottetin ja Nils-Aslak Valkeapään kanssa tehty yhteistyö vaikutti Samulin ajatteluun.

Työuransa Samuli teki kääntäjänä, toimittajana ja tutkijana. Työpaikkana oli aluksi Suomen tietotoimisto – STT 1960–luvulla. Myöhemmin tehtäviin kuuluivat muun muassa Sabmelaš- lehden päätoimittajuus, Helsingin yliopiston assistentuurit, Pohjoismaisen saamelaisinstituutin ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijuudet sekä lukuisat muut tieteelliset toimet. Apulaisprofessuuri Oulun saamentutkimuksessa vaikutti osaltaan saman yliopiston kunniatohtorin arvon myöntämiseen humanistisesta tiedekunnasta 1998.

Kuva: Ante Aikio, 2017

Kuva: Ante Aikio, 2017

Samulin elämäntyön laaja kansainvälinen arvostus syntyi myös Saamenmaan ulkopuolelle suuntautuneiden opinto- ja työmatkojen siivittämänä. Hän kulki muun muassa Virossa, Neuvostoliitossa, Kiinassa, Kanadassa, Irlannissa, Unkarissa ja Englannissa. Viime vuosien aikana Samuli on vieraillut baskien luona, myös kääntäen heidän runouttaan saameksi.

Käsiteltäessä Samulin tieteellistä ja kulttuurista työtä eräänlainen kahtiajako on paikallaan. Yleisesti hänen aineistojensa avulla monet keskeiset virheotaksumat ja –käsitykset saamen kielestä, kulttuurista, perinteistä ja elämänmuodosta on saatu korjattua kulttuurin kantajan näkökulmasta. Saamenkirjallisuuden merkkiteos Skabmatolak – Tulia kaamoksesta vuodelta 1974 sekä laaja paikannimistötutkimus, Johan Turin käännökset, kymmenet kieli- ja kulttuuritieteelliset aineistot ja vertaisarvioidut artikkelit saksaksi, ruotsiksi, suomeksi, englanniksi ja muilla kielillä ovat tarjonneet avaintietoja saamelaisuudesta.

Tärkeintä on kuitenkin Samulin saameksi julkaisema aineisto. Häntä onkin luonnehdittu muun muassa Ruotsin saamelaisalueella ”Saamenmaan muistiksi”. Hänen kykynsä toisaalta laajoihin historiallisiin synteeseihin ja toisaalta hyvin tarkkoihin mikropaikannimistön tulkintoihin kuvastavat tätä hyvin.

Kun Samuli kirjoittaa saameksi, se on pääasiassa omalle väelle, Saamen omista historioista ja asioista. Kiistämätön klassikko Saamenmaan menneistä ajoista, Olbmot ovdal min, (’Ihmisiä ennen meitä’), on samalla kansan historia. Kirja on osoitus saamelaisten selviytymisestä monien samanaikaisten paineiden keskellä. Rohkenen kutsua Samulia saamelaiseksi renessanssitoimijaksi. Hän on kyennyt nykyaikaistamaan saamelaisten lintujen ja muiden eläinten käsitteistöjä, mukaan lukien jopa rupiliskon saamennoksen. Samuli tulkitsee ankaran tieteellisesti, myös itseään säästämättä, paikannimistön taustalta piileviä muinaiskielten ja –kansojen jäänteitä. Hän on osoittanut saamelaisten esihistorian ja matkan halki Fennoskandian kiistämättömällä tavalla. Tämä monitieteinen tarkastelu selkeydessään kiteyttää alkuperäiskansan menneen, ja samalla kumoaa lukuisat, usein valta-asemasta ja vallankäytön piireistä kirjoitetut, historiantulkinnat. Saamelaisella kulttuurihistorialla on oleellinen, ja ehkä tärkein sija, kun tarkastellaan vaikkapa Suomen maantieteellistä aluetta. Saamelaisten itsehallitut siida -alueet, ja erityisesti niiden rajojen tieteellinen tulkinta, ovat muodostaneet Samulin historiallisen tulkinnan keskiön. Samalla hän on kannustanut myös nuorempia saamelaisia vierailemaan vanhoilla kota- ja kenttäpaikoilla, luonnossa, luonnon kanssa, jotta kulttuuriset jatkuvuudet maastossakin säilyisivät.

Samulin sisaruksista monet ovat tehneet laajan elämäntyön, eri tavoin, saamelaisten kulttuurin ja omaehtoisen elämän eteen. Lapsuuden kotopiirin luontaistalous ja sijainti Utsjoella ovat antaneet Samulille kyvyn tulkita tieteellisiä aineistoja myös saamelaisen yhteiskunnan muuttuvaa arkea vasten. Samulille kulttuurin tai kielen suuruus ei ole koskaan ollut puhujien määrästä kiinni – kosmopoliitti on kotonaan yhtä lailla baskien runoudessa kuin klassisten tekstien piirissä. Kulttuureilla on, jokaisella erikseen, itseisarvo –  kauneutta omana itsenään.

Onkin sopivaa, että mestarin 80 –vuotispäivien yhteydessä julkaistaan hänen uusin, pohjoissaamenkielistä paikannimistöä käsittelevä teoksensa, saameksi tietenkin. Professori Ante Aikio, Samulin poika, jatkaa puolestaan saumatonta työtä kieli- ja paikannimistötutkimuksessa.

Sámiid renessánsaolmmoš, Samuli Aikio, deavdá odne 80 jagi

Ovtta bargomátkkis Sámis bláđestallen Samuli Aikio girjáhildu Ohcejogas. Suoma báktesárgumiid dutki Pekka Kivikäsa girjjis lei oamastančálus ja giittus oktasašbarggus jagiid mielde. Sibirjálaš Juri Sergejevič Rytheu dearvvahii iežas kollega girjjis álgosiiddus. Samuli Aikio eallinbargu lea sámi kultuvrra, sámegiela ja kulturárbbi surggiin vearditmeahttun. Viiddis álbmogiidgaskasaš oktavuođat muitalit das fámolaš gielain.

Luobbal Sámmol Sámmol, virggálaš namain Samuli Aikio, riegádii 11.5.1937 Ohcejogas dálon Samuli ja dálueamit Kaarin Sofia Aikio bearrašii. Eatnigiellan son hállá davvisámegiela. 1930- ja 1940-loguin bearaš hágai ealáhusa luonddus. Guhkes luomevuovdinmátkkit Ruoŧa beallái eai dan áiggi sámeservodagas lean imašlaš dáhpáhusat.

Jo árra eallimisttis Sámmol sáddejuvvui Helssegii oahpu gazzat. Son váccii oahpposkuvlla Helssega Munkkiniemis, ja válddii suoma-ugralaš álbmotdiehtaga ja gielladutkamuša oahpu Helssega universitehtas gos son čađahii filosofiija kandidáhta dutkosa. Daid jagiid Sámmol ságastalai áŋgirit T.I. Itkoneniin, Karl Nickuliin ja eará ’golleáiggi’ sámiid dutkiiguin, ja lagas ustibiid gaskka lonohallon jurdagiid šattut vuhttojit čađat Sámmola maŋit dieđalaš barggus. Seamma láhkai maiddái oktasašbargu ovdamearkan Robert Crottet’n ja Áillohaččain duddjui su jurddašeami.

Sámmola bargobálggis doalvvui su jorgaleaddjin, doaimmaheaddjin ja dutkin. Bargobáikin lei vuos 1960-logus ođasdoaimmahat Suomen tietotoimisto. Maŋŋelis son barggai earret eará Sabmelaš-bláđi oaivedoaimmaheaddjin, Helssega universitehta assisteantan, Sámi instituhta ja Ruovttueatnan gielaid dutkanguovddáža dutkin, ja máŋgga earáge dieđalaš doaimmas. Maiddái veahkkeprofessuvra Oulu universitehta sámedutkamušas lei váikkuheamen dasa, ahte seamma universitehta humanisttalaš dieđagoddi juolludii sutnje gudnedoaktára árvonama 1998.

Sámmola eallinbarggu árvvusatnima álbmogiid gaskkas lasihedje maiddái oahppo- ja bargomátkkit Sámi olggobeallái. Son lea johtán earret eará Estteeatnamis, Sovjetlihtus, Kiinnás, Kanadas, Irlánddas, Uŋgáris ja Englánddas; maŋimuš jagiid son lea gussostallan báskaálbmoga, ja maiddái jorgalan báskalaš poesiija sámegillii.

Go geahčada Sámmola eallinbarggu diehtaga ja kultuvrra olis, sáhttá earuhit guokte beali. Su materiálaid vuođul leat ollu dábálaš boasttogáttut ja -jáhkut sámegiela, sámiid kultuvrra, árbevieruid ja eallinvuogi birra njulgejuvvon kultuvrra guoddi geahččanguovllus. Sámegirjjálašvuođa mearkabargu Skabmatolak – Tulia kaamoksesta jagis 1974, viiddis báikenammadutkamušat, Johan Turi girjjiid jorgalusat, logit giella- ja kultuvradieđalaš ávnnasčoakkáldagat ja dieđalaš artihkalat duiskka-, ruoŧa-, suoma-, eaŋgalasgillii ja earáge gielaide – buot dat leat buktán dehálaš dieđuid sámiid birra.

Muhto dehálamosat leat datte Sámmola sámegielat duojit. Ovdamearkan Ruoŧa Sámis son lea gohčoduvvon “Sámeeatnama muitun”. Dát oidno bures das, mo Sámmol máhttá sárgut viiddis historjjálaš oppalašgovaid, ja nuppe dáfus dárkilit dulkot smávimusge báikkiid namaid.

Go Sámmol čállá sámegillii, de son čállá ovddemužžan iežas olbmuide, sámiid iežaset historjjás ja áššiin. Sámi historjjá klassihkkár Olbmot ovdal min lea seammás olles álbmoga historjá. Girji čájeha dan, mo sámit leat ceavzán máŋgga deaddaga vuolde oktanaga. Duosttan gohčodit Sámmola sápmelaš renessánsabargin. Son lea moderniseren šattuid ja ealliid sámegielat namahusaid. Sámmol dulko dieđalaš dárkilvuođain ja kritihkain, iežasge árpmitkeahttá, dološáiggi gielaid ja álbmogiid bázahusaid báikenamaid duogábealde. Son lea čáhejan sápmelaččaid dološhistorjjá ja mátkki Fennoskandiija čađa šiittekeahtes vugiin. Dát máŋgga dieđasuorggi guorahallan sárgu čielga gova eamiálbmoga vássánáiggis, ja seammás gomiha máŋga historjjáčilgehusa, mat eanas leat váldeposišuvnnas ja válddi geavaheaddjiid gaskkas čállojuvvon. Sápmelaš kultuvrahistorjjás lea deháláš – kánske buot dehálamos – sadji, go geahčaduvvo vaikkoba dálá Suoma geográfalaš guovlu. Sápmelaččaid iešráđálaš siiddat, ja eandalii daid rájáid guorahallan, leamaš guovddážis Sámmola historjjálaš dulkomiin. Seammás son lea roahkasmahttán nuorat buolvvaid sámiid oahpásmit boares goahte- ja gieddesajiin, luonddus, ovttas luondduin, vai maiddái eatnamat bisuhivčče kultuvrra joatkevašvuođa.

Máiddái máŋggat Sámmola vieljain ja oappáin leat bargan viiddis eallinbarggu, iešguhtege iežas láhkái, sámiid kultuvrra ja iešráđálaš eallima ovdii. Mánnávuođa ruovttubirrasa luondduealáhusat ja Ohcejoga árgabeaivi leat buktán Sámmolii máhtu dulkot dieđalaš materiálaid sápmelaš servodaga nuppástuvvi árgaeallima olis. Kultuvrra ja giela sturrodaga mihttun ii sus goassege leamaš hálliid lohkomearri – kosmopolihtta lea ruovttus sihke báskaálbmoga divttaid ja klassihkalaš deavsttaid guoras. Kultuvrrain lea, juohkehaččas sierranassii, iešárvu – čábbodat iešiehčanassii.

Leage muttát, ahte meaštára 80 jagi šaddanbeaivvi oktavuođas almmustahttojuvvo su ođđasamos girji, mii gieđahallá davvisámegielat guovllu báikenamaid, sámegillii dieđusge. Professor Ánte Aikio, Sámmola bárdni, fas joatká deahtta barggu giella- ja báikenammadutkamušain.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Linnunsuon kosteikolla on uusi omistaja – Suomen ensimmäinen ”Re-wilding” –alue perustettu

kosteikko3pieniLinnunsuon 110 hehtaarin kosteikko Kontiolahden Selkiellä on Jukajoen veden kannalta tärkein vesiensuojelukohde. Tämän lisäksi siitä on muodostunut vuoden 2012 jälkeen maakunnallisesti tärkeä ja valtakunnallisesti merkittävä kohde. Kosteikoilla on vieraillut yli 175 lintulajia, mukaan lukien harvinaisuuksia, kuten nummikirvinen ja rantakurvi. Jouhisorsien pesimäalueena ja esimerkiksi kymmenien tuhansien hanhien levähdysalueena Linnunsuo on lintuparatiisi. Kosteikon rakensi 2012 Vapo Oy.

Alueella on nyt uusi omistaja, Osuuskunta Lumimuutos. Lumimuutos on voittoatavoittelematon tutkimus- ja kulttuurijärjestö. Se osti alueen hollantilaisen Rewilding Europe –järjestön myöntämällä lainalla. Järjestelyistä neuvoteltiin vuosi.

Rewilding Europen toiminta-ajatuksena on tukea ja edistää villin luonnon paluuta alueille, joista se on aikanaan menetetty. Järjestö tekee tätä uusin keinoin, paikallisyhteisöiden kanssa.  Matthew McLuckie, Rewilding Europe –järjestön investointipankkiiri, toteaa: ”Lainoituksemme on paljon enemmän kuin pelkkä taloustoimi. Se mahdollistaa OSK Lumimuutoksen laajemmat ponnistelut Selkien ja Alavin kylien kanssa edistää Jukajoen 9000 h valuma-alueen kunnostusta. Jukajoen valuma-alue on sekä luonnon, että kulttuuriperinnön ja kylien kannalta merkittävää seutua ja maisemaa. Lumimuutoksen toiminta 17 vuoden aikana on ollut hyvin inspiroivaa, ja se kuuluu Rewilding Europe –verkostoon. Lainan avulla Linnunsuon arvot ja käyttö turvataan nykyihmisille ja tuleville polville. Olen seurannut nöyrällä mielellä Lumimuutoksen ja kylien ponnisteluita kunnostaa Linnunsuo uudenlaisilla tavoilla, jossa mukana ovat olleet myös Vapo ja kylän ihmiset. Linnunsuon malli on hyvä esimerkki käytöstä poistuvien turvemaiden jatkokäytöstä Pohjois-Karjalassa. Rewilding Europe tunnistaa tässä ison jatkomahdollisuuden tulevaisuudessa.”

Kosteikon osto ei muuta välittömästi mitään. Alueen käyttöä jatketaan nykymuodossaan. Metsästykseen liittyvät kysymykset ratkaistaan Selkien Erän kanssa erikseen.

Linnunsuon kosteikko kerää satoja vierailijoita vuodessa Suomesta ja ulkomailta. Esimerkiksi parhaillaan kaksi ranskalaista korkeakouluharjoittelijaa ovat puolen vuoden ajan tutkimassa kosteikon tilaa ja kehitystä.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Amerikkalainen National Geographic kirjoittaa OSK Lumimuutoksesta

SF Winter seining 4National Geographic kirjoittaa Lumimuutoksesta. Uutisen taustalla on maaliskuussa julkaistu artikkeli Science -tiedelehdessä. NG käsittelee lajien siirtymistä ilmastonmuutoksen seurauksena, ja Lumimuutoksen Siperia -työ on esillä kulttuuristen puheenvuorojen ja seurannan osalta. Artikkelin voi lukea tästä.

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Tunnelmia Kuivasjärven Pääsiäisvalkeilta, PKF -palkinto jaettu

Pääsiäisvalkeat

Pääsiäisvalkeat

Lauantaina 15.4.2017 Parkanon Kuivasjärvellä jaettiin Paul K. Feyerabend -palkinto Tapio Kallille elämäntyöstään järven hyväksi.

IMG_2017

 

IMG_2035

 

IMG_2043

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Tapio Kalli, Kuivasjärven kalastajien pitkäaikainen puheenjohtaja, saa merkittävän huomion Euroopasta

Tapio Kalli, Kuivasjärven kalastuskunnan pitkäaikainen puheenjohtaja on toiminut vesistön tilan parantamiseksi useiden vuosikymmenien ajan. Sveitsiläinen Paul K. Feyerabend – säätiö on päättänyt huomioida Kallin mittavan elämäntyön arvostetulla palkinnolla.

Parkanon Kuivasjärvi on tunnettu kansanperinteen vahvana alueena, josta jo Lönnrot oli kiinnostunut. Toisaalta seutukunnalla on tehty merkittävää vesiensuojelutyötä Kuivasjärven ja sen valuma-alueen heikon tilan parantamiseksi. Vesistö on kärsinyt ravinne- ja kiintoaineiskuormituksesta, joka on kiihdyttänyt rehevöitymistä ja sinilevien esiintymistä. Tapio Kalli on johtanut kunnostustyötä jo monen vuosikymmenen aikana.

Kalli on työskennellyt metsäalan ammattilaisena sekä harjoittanut kotitarvekalastusta koko ikänsä Kuivasjärvellä. Hän on ollut mukana elvyttämässä esimerkiksi nuottausta ja rysäpyyntiä. Tämän lisäksi Kalli on työskennellyt soiden ennallistamisen ja lintujen elinympäristöjen, muun muassa kalasääsken tilan parantamiseksi.

Kuivasjärven perinteikäs maine ja Kallin työ on saanut myös kansainvälistä huomiota muun muassa Fennia –tiedelehden ja Foreign Policy –aikakausjulkaisun sivuilla. Niissä korostuu kalastajien perinteisen tiedon rooli muutosten havainnoinnissa ja tulkinnassa.

Sveitsiläinen säätiö jakaa joka vuosi “Paul K. Feyerabend Award – A World of Solidarity is Possible” –palkintonsa erityisesti ansioituneille henkilöille ja yhteisöille, jotka ovat työllään edistäneet solidaarisuutta kylien ja yhteisöiden puolesta. Palkinnonjaossa korostetaan erityisen ansiokkaita toimia, joilla on kansainvälisestikin painoarvoa ja ovat inspiroineet ja kannustaneet myös muita ponnistelemaan paremman maailman puolesta. Palkintoon kuuluu palkintolaatta, diplomi ja rahapalkinto, tässä tapauksessa 2500€.

Palkinto luovutetaan Pohjois-Parkanon kylien pääsiäiskokkojuhlassa kello 19.00 15.4.2017 Kuivasjärvellä, osoite Kankarintie 70, Parkano. Juhlassa on paikalla Paul K Feyerabend – säätiön nimeämä edustaja. 

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.

Merkittävä ilmastoartikkeli julkaistu Sciencessä, OSK Lumimuutos mukana

Kuivasjärvi oli mukana WAPEAT -hankkeeesa

Kuivasjärvi oli mukana WAPEAT -hankkeeesa

Arvostetussa Science-tiedelehdessä torstaina julkaistu laaja kansainvälinen tutkimus tarkentaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisten hyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan merien, maaekosysteemien ja ilmakehän merkittävä järjestelmämuutos on jo käynnissä, ja se on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusta. Tutkimuksesta muodostuva kokonaiskuva on hälyttävä – tilanne on vakavampi kuin osattiin ennustaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle on aiemmin ymmärretty heikohkosti:

- Uusi artikkelimme antaa entistä huolestuttavamman kuvan tilanteesta maailmanlaajuisesti. Erityisesti Siperian ikiroudan käynnissä oleva sulaminen on globaali riski. Riskeihin voidaan kuitenkin vastata. Yksi keino tähän on jättää esimerkiksi arktisella ja boreaalisella alueella mahdollisimman paljon hiilinieluja, kuten vanhoja metsiä ja suoalueita luonnontilaan. Vaurioituneiden, muutettujen vesistöjen valuma-aluekunnostus parantaa niiden kykyä selvitä ääreisilmiöistä. Öljyn ja maakaasun tuotantoa pohjoisessa tulisi tietenkin hillitä, kertoo Science-lehden artikkelin kirjoittamiseen osallistunut yhteiskuntamaantieteen dosentti Tero Mustonen Itä-Suomen yliopistosta.

Linnunsuon kosteikko Kontiolahdella, 2017.

Linnunsuon kosteikko Kontiolahdella, 2017.

Paikallinen perinnetieto tärkeä keino ilmastonmuutoksen vaikutuksien seurannassa Ilmastonmuutosarviossa hyödynnetään Suomen Akatemian WAPEAT-hankkeessa kehitettyä uutta tutkimusmenetelmää, joka korostaa paikallisen perinnetiedon roolia ympäristömuutosten seurannassa ja tulkinnassa. Toinen sovellettu menetelmä liittyy luonnonvarojen yhteishallintaan, ja se tarjoaa oikeudenmukaisempaa ja dynaamisempaa kykyä mukautua käynnissä oleviin muutoksiin. WAPEAT-hanketta on vetänyt Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä.

WAPEAT-menetelmä auttoi hyödyntämään paikallisten kalastajien perinnetietoa Kontiolahden Jukajoella, jossa Vapon turvetuotantoalueelta päässeet happamat vedet aiheuttivat kalakuolemia vuosina 2010 ja 2011. Perinnetiedolla on ollut myös rooli muutosten ajallisessa tunnistamisessa ja valuma-alueen kunnostuksessa. Osa WAPEAT-menetelmän tuloksista on raportoitu vertaisarvioiduissa julkaisuissa vuosina 2013-2017. Mustonen on soveltanut perinnetiedon roolia ympäristö- ja ilmastonmuutoksen seurannassa neljällä kohdealueella: Kontiolahden Jukajoella, Parkanon Kuivasjärvellä, arktisella alueella Näätämöjoen yhteishallintahankkeessa sekä Itä-Siperiassa ikiroudan sulamisalueella Kolyma-joella.

- Vaikka satelliittiseurannat ja luonnontiede antavat tarkan kuvan ilmaston- ja ympäristönmuutoksista boreaalisella ja arktisella alueella, mittakaavallisesti tilanneseurantaa saadaan terävöitettyä tutkiessamme yhdessä paikallisten kalastajien, poromiesten ja -naisten kanssa vaikkapa eteläisten hyönteislajien ensihavaintoja Näätämöjoen laaksossa. Paikallisella perinnetiedolla, alkuperäiskansojen tiedolla ja luontaistalouksien kokemusperäisillä tulkinnoilla on merkittävä rooli muutoksen ajoittamisessa, lajien pohjoissuuntaisen etenemisen ensihavainnoissa ja ääreisilmiöiden tunnistamisessa, koska ne vaikuttavat suoraan elinkeinoihin, kulttuuriin ja ruokaturvallisuuteen, arvioi Mustonen.

Yhteishallinta yhdistää perinnetietoa, tiedettä ja jaettua päätäntävaltaa Mittava kansainvälinen tutkimus käsittelee myös uusia selviytymiskeinoja muutosten keskellä. Science-lehden artikkelin mukaan luonnon muutoksiin vastaamiseksi tarvitaan nykyistä parempia hallinta- ja ohjauskeinoja.

Itä-Saamen atlas muodosti pohjatyön Näätämö-joen yhteishallintahankkeelle

Itä-Saamen atlas muodosti pohjatyön Näätämö-joen yhteishallintahankkeelle

Uusi, toimiva menetelmä on yhteishallinta, jota on sovellettu Suomessa muun muassa Näätämöjoen valuma-alueen yhteishallintahankkeessa. Menetelmän ytimessä on ajatus paikallisen perinnetiedon ja tieteen vuoropuhelusta tilannekuvan saavuttamiseksi sekä luonnonvaroihin liittyvän päätäntävallan jakamisesta paikallisten, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kesken, usein konsensusperiaatteella.

- Yhteishallinnan avulla voidaan saavuttaa sellaisia seuranta- ja ohjaavuustuloksia, jotka mahdollistavat selviytymisen osana pohjoisen alueen rajua lämpenemistä. Esimerkiksi alkuperäiskansojen perinteiset kulttuurit ja elintavat omaavat itseisarvoja, joita on vaikeaa mitata rahassa. Kalottialueen kotoperäisten lajien säilyminen on tärkeää. Avaimet ilmastoriskin hallintaan Suomessa ovatkin tarvittavat päätökset luonnontilaisten alueiden säilyttämisestä ja toisaalta vaurioituneiden alueiden ennallistamisesta, näkee Mustonen.

Science-lehden artikkeliin liittyviä tiedotustilaisuuksia on järjestetty ympäri maailmaa, muun muassa Kanadanssa, Australiassa, Yhdysvalloissa, Lontoossa ja Hongkongissa. Biodiversity redistribution under climate change: Impacts on ecosystems and human well-being -artikkeli on luettavissa verkossa täällä.

 

Tallennettu kategorioihin Toiminta

Kommentointi on suljettu.