Saamelaisten renessanssimies, Samuli Aikio, täyttää 80 vuotta 11.5.2017

Kuva: Ante Aikio, 2017

Kuva: Ante Aikio, 2017

Eräällä työmatkalla Saamenmaahan selailin Samuli Aikion kirjahyllyä Utsjoella. Suomalaisen kalliomaalaustutkija Pekka Kivikkään teoksessa oli omistuskirjoitus ja kiitos yhteistyöstä Samulille vuosien varrelta. Siperialainen Juri Sergejevitš Rytheu tervehti kollegaansa oman teoksensa alkusivulla. Samulin elämäntyö on saamelaisen kulttuurin, kielen ja kulttuuriperinnön saralla vailla vertaansa. Laajat kansainväliset kontaktit puhuvat tästä väkevää kieltään.

Luobbal Sámmol Sámmol, suomalaisittain Samuli Aikio, syntyi 11.5.1937 Utsjoella talollinen Samuli  ja emäntä Kaarin Sofia Aikion perheeseen. Äidinkielenään hän puhuu pohjoissaamea. 1930- ja 1940 –luvulla perhe eli luontaistaloudessa, metsästyksen, kalastuksen ja poronhoidon piirissä. Pitkät hillojen myyntimatkat Ruotsiin eivät olleet mikään erityinen tapahtuma tuon ajan saamelaisyhteiskunnassa.

Samuli lähetettiin  opiskelemaan Helsinkiin jo varhain. Hän kävi oppikoulunsa Helsingin Munkkiniemessä ja suoritti suomalais-ugrilaisen kansatieteen sekä kielentutkimuksen opintoja Helsingin yliopistossa, saavuttaen filosofian kandidaatin tutkinnon. Noina vuosina Samuli kävi vertaiskeskusteluita T.I. Itkosen, Karl Nickulin ja muiden ’kulta-ajan’ saamelaisuuden tutkijoiden kanssa. Nämä läheisten ystävien kanssa vaihdetut ajatukset jättivät lähtemättömän jäljen hänen myöhempään tieteelliseen työhönsä. Samoin esimerkiksi Robert Crottetin ja Nils-Aslak Valkeapään kanssa tehty yhteistyö vaikutti Samulin ajatteluun.

Työuransa Samuli teki kääntäjänä, toimittajana ja tutkijana. Työpaikkana oli aluksi Suomen tietotoimisto – STT 1960–luvulla. Myöhemmin tehtäviin kuuluivat muun muassa Sabmelaš- lehden päätoimittajuus, Helsingin yliopiston assistentuurit, Pohjoismaisen saamelaisinstituutin ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijuudet sekä lukuisat muut tieteelliset toimet. Apulaisprofessuuri Oulun saamentutkimuksessa vaikutti osaltaan saman yliopiston kunniatohtorin arvon myöntämiseen humanistisesta tiedekunnasta 1998.

Kuva: Ante Aikio, 2017

Kuva: Ante Aikio, 2017

Samulin elämäntyön laaja kansainvälinen arvostus syntyi myös Saamenmaan ulkopuolelle suuntautuneiden opinto- ja työmatkojen siivittämänä. Hän kulki muun muassa Virossa, Neuvostoliitossa, Kiinassa, Kanadassa, Irlannissa, Unkarissa ja Englannissa. Viime vuosien aikana Samuli on vieraillut baskien luona, myös kääntäen heidän runouttaan saameksi.

Käsiteltäessä Samulin tieteellistä ja kulttuurista työtä eräänlainen kahtiajako on paikallaan. Yleisesti hänen aineistojensa avulla monet keskeiset virheotaksumat ja –käsitykset saamen kielestä, kulttuurista, perinteistä ja elämänmuodosta on saatu korjattua kulttuurin kantajan näkökulmasta. Saamenkirjallisuuden merkkiteos Skabmatolak – Tulia kaamoksesta vuodelta 1974 sekä laaja paikannimistötutkimus, Johan Turin käännökset, kymmenet kieli- ja kulttuuritieteelliset aineistot ja vertaisarvioidut artikkelit saksaksi, ruotsiksi, suomeksi, englanniksi ja muilla kielillä ovat tarjonneet avaintietoja saamelaisuudesta.

Tärkeintä on kuitenkin Samulin saameksi julkaisema aineisto. Häntä onkin luonnehdittu muun muassa Ruotsin saamelaisalueella ”Saamenmaan muistiksi”. Hänen kykynsä toisaalta laajoihin historiallisiin synteeseihin ja toisaalta hyvin tarkkoihin mikropaikannimistön tulkintoihin kuvastavat tätä hyvin.

Kun Samuli kirjoittaa saameksi, se on pääasiassa omalle väelle, Saamen omista historioista ja asioista. Kiistämätön klassikko Saamenmaan menneistä ajoista, Olbmot ovdal min, (’Ihmisiä ennen meitä’), on samalla kansan historia. Kirja on osoitus saamelaisten selviytymisestä monien samanaikaisten paineiden keskellä. Rohkenen kutsua Samulia saamelaiseksi renessanssitoimijaksi. Hän on kyennyt nykyaikaistamaan saamelaisten lintujen ja muiden eläinten käsitteistöjä, mukaan lukien jopa rupiliskon saamennoksen. Samuli tulkitsee ankaran tieteellisesti, myös itseään säästämättä, paikannimistön taustalta piileviä muinaiskielten ja –kansojen jäänteitä. Hän on osoittanut saamelaisten esihistorian ja matkan halki Fennoskandian kiistämättömällä tavalla. Tämä monitieteinen tarkastelu selkeydessään kiteyttää alkuperäiskansan menneen, ja samalla kumoaa lukuisat, usein valta-asemasta ja vallankäytön piireistä kirjoitetut, historiantulkinnat. Saamelaisella kulttuurihistorialla on oleellinen, ja ehkä tärkein sija, kun tarkastellaan vaikkapa Suomen maantieteellistä aluetta. Saamelaisten itsehallitut siida -alueet, ja erityisesti niiden rajojen tieteellinen tulkinta, ovat muodostaneet Samulin historiallisen tulkinnan keskiön. Samalla hän on kannustanut myös nuorempia saamelaisia vierailemaan vanhoilla kota- ja kenttäpaikoilla, luonnossa, luonnon kanssa, jotta kulttuuriset jatkuvuudet maastossakin säilyisivät.

Samulin sisaruksista monet ovat tehneet laajan elämäntyön, eri tavoin, saamelaisten kulttuurin ja omaehtoisen elämän eteen. Lapsuuden kotopiirin luontaistalous ja sijainti Utsjoella ovat antaneet Samulille kyvyn tulkita tieteellisiä aineistoja myös saamelaisen yhteiskunnan muuttuvaa arkea vasten. Samulille kulttuurin tai kielen suuruus ei ole koskaan ollut puhujien määrästä kiinni – kosmopoliitti on kotonaan yhtä lailla baskien runoudessa kuin klassisten tekstien piirissä. Kulttuureilla on, jokaisella erikseen, itseisarvo –  kauneutta omana itsenään.

Onkin sopivaa, että mestarin 80 –vuotispäivien yhteydessä julkaistaan hänen uusin, pohjoissaamenkielistä paikannimistöä käsittelevä teoksensa, saameksi tietenkin. Professori Ante Aikio, Samulin poika, jatkaa puolestaan saumatonta työtä kieli- ja paikannimistötutkimuksessa.

Sámiid renessánsaolmmoš, Samuli Aikio, deavdá odne 80 jagi

Ovtta bargomátkkis Sámis bláđestallen Samuli Aikio girjáhildu Ohcejogas. Suoma báktesárgumiid dutki Pekka Kivikäsa girjjis lei oamastančálus ja giittus oktasašbarggus jagiid mielde. Sibirjálaš Juri Sergejevič Rytheu dearvvahii iežas kollega girjjis álgosiiddus. Samuli Aikio eallinbargu lea sámi kultuvrra, sámegiela ja kulturárbbi surggiin vearditmeahttun. Viiddis álbmogiidgaskasaš oktavuođat muitalit das fámolaš gielain.

Luobbal Sámmol Sámmol, virggálaš namain Samuli Aikio, riegádii 11.5.1937 Ohcejogas dálon Samuli ja dálueamit Kaarin Sofia Aikio bearrašii. Eatnigiellan son hállá davvisámegiela. 1930- ja 1940-loguin bearaš hágai ealáhusa luonddus. Guhkes luomevuovdinmátkkit Ruoŧa beallái eai dan áiggi sámeservodagas lean imašlaš dáhpáhusat.

Jo árra eallimisttis Sámmol sáddejuvvui Helssegii oahpu gazzat. Son váccii oahpposkuvlla Helssega Munkkiniemis, ja válddii suoma-ugralaš álbmotdiehtaga ja gielladutkamuša oahpu Helssega universitehtas gos son čađahii filosofiija kandidáhta dutkosa. Daid jagiid Sámmol ságastalai áŋgirit T.I. Itkoneniin, Karl Nickuliin ja eará ’golleáiggi’ sámiid dutkiiguin, ja lagas ustibiid gaskka lonohallon jurdagiid šattut vuhttojit čađat Sámmola maŋit dieđalaš barggus. Seamma láhkai maiddái oktasašbargu ovdamearkan Robert Crottet’n ja Áillohaččain duddjui su jurddašeami.

Sámmola bargobálggis doalvvui su jorgaleaddjin, doaimmaheaddjin ja dutkin. Bargobáikin lei vuos 1960-logus ođasdoaimmahat Suomen tietotoimisto. Maŋŋelis son barggai earret eará Sabmelaš-bláđi oaivedoaimmaheaddjin, Helssega universitehta assisteantan, Sámi instituhta ja Ruovttueatnan gielaid dutkanguovddáža dutkin, ja máŋgga earáge dieđalaš doaimmas. Maiddái veahkkeprofessuvra Oulu universitehta sámedutkamušas lei váikkuheamen dasa, ahte seamma universitehta humanisttalaš dieđagoddi juolludii sutnje gudnedoaktára árvonama 1998.

Sámmola eallinbarggu árvvusatnima álbmogiid gaskkas lasihedje maiddái oahppo- ja bargomátkkit Sámi olggobeallái. Son lea johtán earret eará Estteeatnamis, Sovjetlihtus, Kiinnás, Kanadas, Irlánddas, Uŋgáris ja Englánddas; maŋimuš jagiid son lea gussostallan báskaálbmoga, ja maiddái jorgalan báskalaš poesiija sámegillii.

Go geahčada Sámmola eallinbarggu diehtaga ja kultuvrra olis, sáhttá earuhit guokte beali. Su materiálaid vuođul leat ollu dábálaš boasttogáttut ja -jáhkut sámegiela, sámiid kultuvrra, árbevieruid ja eallinvuogi birra njulgejuvvon kultuvrra guoddi geahččanguovllus. Sámegirjjálašvuođa mearkabargu Skabmatolak – Tulia kaamoksesta jagis 1974, viiddis báikenammadutkamušat, Johan Turi girjjiid jorgalusat, logit giella- ja kultuvradieđalaš ávnnasčoakkáldagat ja dieđalaš artihkalat duiskka-, ruoŧa-, suoma-, eaŋgalasgillii ja earáge gielaide – buot dat leat buktán dehálaš dieđuid sámiid birra.

Muhto dehálamosat leat datte Sámmola sámegielat duojit. Ovdamearkan Ruoŧa Sámis son lea gohčoduvvon “Sámeeatnama muitun”. Dát oidno bures das, mo Sámmol máhttá sárgut viiddis historjjálaš oppalašgovaid, ja nuppe dáfus dárkilit dulkot smávimusge báikkiid namaid.

Go Sámmol čállá sámegillii, de son čállá ovddemužžan iežas olbmuide, sámiid iežaset historjjás ja áššiin. Sámi historjjá klassihkkár Olbmot ovdal min lea seammás olles álbmoga historjá. Girji čájeha dan, mo sámit leat ceavzán máŋgga deaddaga vuolde oktanaga. Duosttan gohčodit Sámmola sápmelaš renessánsabargin. Son lea moderniseren šattuid ja ealliid sámegielat namahusaid. Sámmol dulko dieđalaš dárkilvuođain ja kritihkain, iežasge árpmitkeahttá, dološáiggi gielaid ja álbmogiid bázahusaid báikenamaid duogábealde. Son lea čáhejan sápmelaččaid dološhistorjjá ja mátkki Fennoskandiija čađa šiittekeahtes vugiin. Dát máŋgga dieđasuorggi guorahallan sárgu čielga gova eamiálbmoga vássánáiggis, ja seammás gomiha máŋga historjjáčilgehusa, mat eanas leat váldeposišuvnnas ja válddi geavaheaddjiid gaskkas čállojuvvon. Sápmelaš kultuvrahistorjjás lea deháláš – kánske buot dehálamos – sadji, go geahčaduvvo vaikkoba dálá Suoma geográfalaš guovlu. Sápmelaččaid iešráđálaš siiddat, ja eandalii daid rájáid guorahallan, leamaš guovddážis Sámmola historjjálaš dulkomiin. Seammás son lea roahkasmahttán nuorat buolvvaid sámiid oahpásmit boares goahte- ja gieddesajiin, luonddus, ovttas luondduin, vai maiddái eatnamat bisuhivčče kultuvrra joatkevašvuođa.

Máiddái máŋggat Sámmola vieljain ja oappáin leat bargan viiddis eallinbarggu, iešguhtege iežas láhkái, sámiid kultuvrra ja iešráđálaš eallima ovdii. Mánnávuođa ruovttubirrasa luondduealáhusat ja Ohcejoga árgabeaivi leat buktán Sámmolii máhtu dulkot dieđalaš materiálaid sápmelaš servodaga nuppástuvvi árgaeallima olis. Kultuvrra ja giela sturrodaga mihttun ii sus goassege leamaš hálliid lohkomearri – kosmopolihtta lea ruovttus sihke báskaálbmoga divttaid ja klassihkalaš deavsttaid guoras. Kultuvrrain lea, juohkehaččas sierranassii, iešárvu – čábbodat iešiehčanassii.

Leage muttát, ahte meaštára 80 jagi šaddanbeaivvi oktavuođas almmustahttojuvvo su ođđasamos girji, mii gieđahallá davvisámegielat guovllu báikenamaid, sámegillii dieđusge. Professor Ánte Aikio, Sámmola bárdni, fas joatká deahtta barggu giella- ja báikenammadutkamušain.

Kategoria(t): Toiminta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.