Merkittävä ilmastoartikkeli julkaistu Sciencessä, OSK Lumimuutos mukana

Kuivasjärvi oli mukana WAPEAT -hankkeeesa

Kuivasjärvi oli mukana WAPEAT -hankkeeesa

Arvostetussa Science-tiedelehdessä torstaina julkaistu laaja kansainvälinen tutkimus tarkentaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisten hyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan merien, maaekosysteemien ja ilmakehän merkittävä järjestelmämuutos on jo käynnissä, ja se on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusta. Tutkimuksesta muodostuva kokonaiskuva on hälyttävä – tilanne on vakavampi kuin osattiin ennustaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle on aiemmin ymmärretty heikohkosti:

- Uusi artikkelimme antaa entistä huolestuttavamman kuvan tilanteesta maailmanlaajuisesti. Erityisesti Siperian ikiroudan käynnissä oleva sulaminen on globaali riski. Riskeihin voidaan kuitenkin vastata. Yksi keino tähän on jättää esimerkiksi arktisella ja boreaalisella alueella mahdollisimman paljon hiilinieluja, kuten vanhoja metsiä ja suoalueita luonnontilaan. Vaurioituneiden, muutettujen vesistöjen valuma-aluekunnostus parantaa niiden kykyä selvitä ääreisilmiöistä. Öljyn ja maakaasun tuotantoa pohjoisessa tulisi tietenkin hillitä, kertoo Science-lehden artikkelin kirjoittamiseen osallistunut yhteiskuntamaantieteen dosentti Tero Mustonen Itä-Suomen yliopistosta.

Linnunsuon kosteikko Kontiolahdella, 2017.

Linnunsuon kosteikko Kontiolahdella, 2017.

Paikallinen perinnetieto tärkeä keino ilmastonmuutoksen vaikutuksien seurannassa Ilmastonmuutosarviossa hyödynnetään Suomen Akatemian WAPEAT-hankkeessa kehitettyä uutta tutkimusmenetelmää, joka korostaa paikallisen perinnetiedon roolia ympäristömuutosten seurannassa ja tulkinnassa. Toinen sovellettu menetelmä liittyy luonnonvarojen yhteishallintaan, ja se tarjoaa oikeudenmukaisempaa ja dynaamisempaa kykyä mukautua käynnissä oleviin muutoksiin. WAPEAT-hanketta on vetänyt Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä.

WAPEAT-menetelmä auttoi hyödyntämään paikallisten kalastajien perinnetietoa Kontiolahden Jukajoella, jossa Vapon turvetuotantoalueelta päässeet happamat vedet aiheuttivat kalakuolemia vuosina 2010 ja 2011. Perinnetiedolla on ollut myös rooli muutosten ajallisessa tunnistamisessa ja valuma-alueen kunnostuksessa. Osa WAPEAT-menetelmän tuloksista on raportoitu vertaisarvioiduissa julkaisuissa vuosina 2013-2017. Mustonen on soveltanut perinnetiedon roolia ympäristö- ja ilmastonmuutoksen seurannassa neljällä kohdealueella: Kontiolahden Jukajoella, Parkanon Kuivasjärvellä, arktisella alueella Näätämöjoen yhteishallintahankkeessa sekä Itä-Siperiassa ikiroudan sulamisalueella Kolyma-joella.

- Vaikka satelliittiseurannat ja luonnontiede antavat tarkan kuvan ilmaston- ja ympäristönmuutoksista boreaalisella ja arktisella alueella, mittakaavallisesti tilanneseurantaa saadaan terävöitettyä tutkiessamme yhdessä paikallisten kalastajien, poromiesten ja -naisten kanssa vaikkapa eteläisten hyönteislajien ensihavaintoja Näätämöjoen laaksossa. Paikallisella perinnetiedolla, alkuperäiskansojen tiedolla ja luontaistalouksien kokemusperäisillä tulkinnoilla on merkittävä rooli muutoksen ajoittamisessa, lajien pohjoissuuntaisen etenemisen ensihavainnoissa ja ääreisilmiöiden tunnistamisessa, koska ne vaikuttavat suoraan elinkeinoihin, kulttuuriin ja ruokaturvallisuuteen, arvioi Mustonen.

Yhteishallinta yhdistää perinnetietoa, tiedettä ja jaettua päätäntävaltaa Mittava kansainvälinen tutkimus käsittelee myös uusia selviytymiskeinoja muutosten keskellä. Science-lehden artikkelin mukaan luonnon muutoksiin vastaamiseksi tarvitaan nykyistä parempia hallinta- ja ohjauskeinoja.

Itä-Saamen atlas muodosti pohjatyön Näätämö-joen yhteishallintahankkeelle

Itä-Saamen atlas muodosti pohjatyön Näätämö-joen yhteishallintahankkeelle

Uusi, toimiva menetelmä on yhteishallinta, jota on sovellettu Suomessa muun muassa Näätämöjoen valuma-alueen yhteishallintahankkeessa. Menetelmän ytimessä on ajatus paikallisen perinnetiedon ja tieteen vuoropuhelusta tilannekuvan saavuttamiseksi sekä luonnonvaroihin liittyvän päätäntävallan jakamisesta paikallisten, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kesken, usein konsensusperiaatteella.

- Yhteishallinnan avulla voidaan saavuttaa sellaisia seuranta- ja ohjaavuustuloksia, jotka mahdollistavat selviytymisen osana pohjoisen alueen rajua lämpenemistä. Esimerkiksi alkuperäiskansojen perinteiset kulttuurit ja elintavat omaavat itseisarvoja, joita on vaikeaa mitata rahassa. Kalottialueen kotoperäisten lajien säilyminen on tärkeää. Avaimet ilmastoriskin hallintaan Suomessa ovatkin tarvittavat päätökset luonnontilaisten alueiden säilyttämisestä ja toisaalta vaurioituneiden alueiden ennallistamisesta, näkee Mustonen.

Science-lehden artikkeliin liittyviä tiedotustilaisuuksia on järjestetty ympäri maailmaa, muun muassa Kanadanssa, Australiassa, Yhdysvalloissa, Lontoossa ja Hongkongissa. Biodiversity redistribution under climate change: Impacts on ecosystems and human well-being -artikkeli on luettavissa verkossa täällä.

 

Kategoria(t): Toiminta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.