Pirkanmaan ELY-keskus ja OSK Lumimuutos ovat päättäneet luonnonsuojella ennallistetun 82 hehtaarin Louhinevan Pirkanmaalla, Kuivasjärven valuma-alueella osana kansallista HELMI-ohjelmaa. Suo on maakunnan tärkeimpiä riekkosoita ja erittäin merkittävä Kuivasjärven vedenlaadun, ilmastonmuutoksen torjunnan ja paikallisen monimuotoisuuden kannalta. Neva ennallistettiin ojitusten osalta 2019-2023. Ennallistaminen toi seutukunnalle myös investointeja. Suojelupäätös mahdollistaa hirvenpyynnin ja kylille tärkeän metsästyksen jatkumisen alueella.
Pirkanmaan ELY-keskus ja OSK Lumimuutos ovat suojelleet maaliskuun alussa Parkanossa sijaitsevan Louhinevan. Rauhoitusalueen pinta-ala on 82 hehtaaria, kokonaisuudessaan neva on n. 90 hehtaarin kokonaisuus. Se on keskeinen osa Louhinevan suokokonaisuutta, johon sijoittuu suurin osa suon ojittamatonta osuutta. Louhineva on ojitetuilta alueilta lyhytkortista nevaa, muuttuma-asteilla olevia rämeitä ja varputurvekangasta. Ojittamaton alue on lyhytkortista nevaa ja varsinaista saranevaa. Suon vesitalous on muuttunut ja kasvillisuusmuutokset ovat selviä. Ennallistamisella on kuitenkin palautettu vesitaloutta ja suon toimivuutta takaisin alkuperäiseksi.
Osana Pro Kuivasjärvi ry:n toteuttamia hankkeita alueella on tehty ennallistamistoimia, jolla suon vesitalous ja kasvillisuus pyritään palauttamaan luonnontilaiseksi ja säilyttämään riekonelinympäristö, jona alue on toiminut. Kokonaisuudessaan vuosien 2016-2024 aikana Kuivasjärven valuma-alueella on ennallistettu ja toteutettu laajoja kunnostustoimia. Louhineva on näistä toimista maantieteellisesti mittavin. Se pysäyttää kuormitusta yläpuolisilta alueilta ja turvaa omalta osaltaan Kuivasjärven pohjoispuolen kohenevaa tilaa. Myös muun muassa Salojennevan kosteikko, suurin lajissaan Pirkanmaalla (30 ha), sijaitsee Kuivasjärven alueella.
Pohjois-Pirkanmaalla esiintymisalueensa etelärajoilla esiintyvä, valtakunnallisesti vaarantunut riekko pesii Louhinevalla. Riekko on paikkauskollinen lintu, joka vaatii avointa suota pesimäreviiriksi sekä sopivien suoalueiden riittävän tiheää verkostoa: riekko siirtyy harvoin yli viiden kilometrin päähän syntysuoltaan. Louhineva tunnetaan myös kapustarinnan, taivaanvuohen, nuolihaukan, kurjen ja silmälläpidettävän teerin elinympäristönä. Louhinevalla esiintyy uhanalaisia ja silmälläpidettäviä suoluontotyyppejä, ja neva muodostaa arvokkaan osan alueen suoverkostoa.
Tero Mustonen OSK Lumimuutoksesta toteaa, että ”Louhineva on Ylä-Satakunnan ja Kuivasjärven kannalta suurin pääosin ehjä suo. Siellä on riekon, haukan, kurkien ja muiden lintujen hyvä olla. Suojelu ja ennallistaminen, jossa kylien tarpeet on huomioitu vaikkapa metsästyksen osalta osoittavat, että ne ovat nykyaikaisia ja fiksuja askeleita eteenpäin. Ennallistaminen toi kymmenien tuhansien investoinnin alueen ennallistaneille urakoitsijoille. Kokonaisuuteen jää ’pieni tahra’ voimalinjan suojelemattomasta käytävästä suon keskelle, jonka samanaikaiset, useat tuulivoimahankkeet vaatinevat. Nyt onkin hyvä punnita, mikä on energiahankkeiden tasapainoinen kokonaisvaikutus samalle seutukunnalle, jossa on juuri saatu 1900-luvun vahinkoja korjattua. Kokonaisvaikutusta ei taida tietää kukaan tällä hetkellä.”
