Merikarvian kalastaja Veikko Veneranta on poissa. OSK Lumimuutos muistaa kulttuurin kantajaa. Kemian insinööri Veikko Veneranta syntyi 1945 ja vietti ennen muuttoaan Tampereelle elämänsä ensimmäiset vuosik ymmenet Merikarvialla. Kotipaikka oli Tyykouran saaressa ja isän sekä lähiperheen ammattikalastustukikohta Ouran saaristossa Kaddissa.
Elämän ensi vuosikymmenet antoivat ”Veksille”, kuten hänet opimme tuntemaan, avaimet runsaaseen kalastuskulttuuriin, joka ei ole katkennut, mutta muuntui Veikon elinaikanakin kovasti. Rääkipaattien, pumpuliverkkojen ja lohisiimojen ajoista on siirrytty push up-rysiin, nylon-verkkoihin, kalastuskiintiöihin sekä troolaukseen ulkomerellä.
Haastattelimme Veikon sukulaisia, kuten Martti Välimaata, Heikki Välimaata ja Veikkoa itseään Merikarvian perinnekalastukseen, luontoon ja hylkeenpyyntiin liittyen. Jokaiseen kysymykseen tuli tarkka ja usein paljon laajempi vastaus, kuin alun perin pyydettiin. Hitaasti, vuosien vieriessä, Merikarvian kalastajien syvä ja rikas kulttuuri piirtyi teräväksi näiden tietojen kautta.
Tämän lisäksi Merikarvian kalastustutkimuksen intoa siivitti myös Veikon isästä ja sukulaisista tehty ”Merikalastajat” -kirja, jonka oli kuvannut Matti A. Pitkänen. Se on edelleen kauneimpia Suomessa julkaistuja luontokirjoja vaikka kuvaakin maailmaa, joka oli 1990-luvulle mennessä ohitse.
Veksin tunteneet ovat olleet viime viikot rajujen surutunteiden parissa. Hienompaa miestä tai ystävää on vaikeaa keksiä. Merikarvian kulttuuriperinnön kantaja on poissa. Veksi toimi myös tietojen välittäjänä, oppien ja kertoen avoimesti ja ollen kiinnostunut muuttuvasta maailmasta. Hän oli tietenkin myös erittäin taitava kalastaja. Veksin haave oli tulla Puruvedelle nuotalle ”jonain talvena”. Muistelemme häntä ensi talven apajilla.
