Lahnan talvipyyntiä tammikuussa 2015 Kuivasjärvellä. OSK Lumimuutos, 2015
Kuivasjärven veden laatua on tutkittu noin 60 vuotta. Nyt tehtyjä vesianalyysejä ja historiatietoja vertailemalla voidaan sanoa, että järvi on vuosien saatossa rehevöitynyt.
Vuonna 2013-2014 tehtiin vedenlaatuun, valuma-alueen maankäyttöön, maantieteen ja historiallis-paikallisen tiedon aineistoihin ja rooliin, kalastorakenteeseen ja kasvillisuuteen liittyvä tutkimus. Järven ekologisen tilan ja virkistyskäytön parantamiseksi järveen valuma-alueelta valuvaa kiintoaine- ja ravinnekuormaa (typpi ja fosfori) tulisi pienentää huomattavasti. Selvästi suurin järven kuormittaja on Vataja-joen osavaluma-alue, mistä kunnostustoimet olisi hyvä aloittaa.
Vääräjoen osavaluma-alueelta sekä lähivaluma-alueelta tulee myös merkittävästi kuormitusta. Vääräjoen osavaluma-alueen ja lähivaluma-alueen kuorma nousee runsaamman sadannan aikana huomattavasti, minkä vuoksi myös niiden kunnostaminen on tarpeellista.
Säätyypiltään erilaisten vuosien, erityisesti talvien, vaikutus kuormituksen suuruuteen on huomattava varsinkin peltovoittoisella maatalousalueella. Kunnostustoimenpiteissä tulisikin ottaa huomioon lämpimien, vesisateisiin painottuvien ja siten vähälumisten talvien mahdollisuus sekä niiden kuormitusta kasvattava vaikutus.
Selvityksen tuloksena vesiensuojelurakennetilannetta parannetaan valuma-alueella. Valuma-alueselvityksessä ovat olleet mukana Suomen Metsäkeskus, Metsähallitus, Ely-keskus, Vapo, Itä-Suomen yliopisto, Tampereen ammattikorkeakoulu sekä Kuivasjärven kansanliike ja lukuisia kyläläisiä. Päärahoitus hankkeeseen saatiin Leader-varoista. Talkootyöllä oli merkittävä rooli hankkeen onnistumisessa.
Kuivasjärvi –hankkeen sosiaalis-ekologisten ja kulttuuriperintöön liittyvien materiaalien alustavia tuloksia
2013-2015 selvitettiin valuma-alueen kulttuuriperintöä sekä paikallista tietoa sosiaalis-ekologisen ja maantieteellisen tarkastelun avulla. Aineistoina olivat valokuvat 1900- luvulta vuoteen 2015, syvähaastattelut, joissa korostettiin 1900-luvun alkupuolella syntyneiden muistitietoja järven muutoksista mahdollisimman laajan tarkastelun aikaansaamiseksi, kartat, laaja lähdekirjallisuus 1850-luvulta 2010-luvulle, saalispäiväkirjat, koekalastukset valuma-alueella 2000-luvulla sekä muut aiheeseen liittyvät aineistot. Yhteensä noin 30 paikallista henkilöä osallistui tutkimuksen eri vaiheisiin. Menetelmänä sosiaalis-ekologinen tarkastelu ja paikallisen tiedon hyödyntäminen ovat Suomessa vasta vakiintuneita, mutta pohjoisen havumetsävyöhykkeen ympäristömuutosten arviointiin paljon käytetty työkalu. Ensimmäiset tulokset on julkaistu vertaisarvioituna syksyllä tiedelehti FENNIAssa. Lopulliset tulokset julkaistaan kesäkuussa 2015 osana Kuivasjärvi-kirjaa, joka sisältää sosiaalis-ekologisen ja limnologisten aineistojen keskinäisvertailun. Työskentelyn rahoitti Itä-Suomen yliopisto ja OSK Lumimuutos.
Alustavat tulokset voidaan karkeasti jakaa kahteen ryhmään:
- Kuivasjärven valuma-alueen ympäristöllinen muutos: Kuivasjärven valuma-alue Kokemäenjoen latvavesistönä säilyi lähes luonnontilaisena erämaatalouden piirissä vuoden 1904 vedenlaskuun asti. 1940-luvulla seutukunnalle keskitettiin suo-ojitusten, metsätalouden ja valtion turvetuotannon ensimmäiset tuotantoalat. Haastatteluaineistosta voidaan tunnistaa teollisten maankäyttöjen vaikutukset vedenlaatuun erityisesti 1970-luvulta alkaen, mukaan lukien lannoitusten lisääntynyt käyttö maataloudessa. Indikaattorilajina tässä aineistossa voidaan pitää lahnaa, jota ei kirjallisten tai muistitiedollisten lähteiden valossa esiintynyt laajemmin Kuivasjärvellä, mutta joka runsastui merkittävästi turvetuotannon lisäännyttyä. Vedenlaadun muutokset, kalastorakenteen käänteet ja pyydysten likaantuminen ovat esillä. Haastatteluaineiston valossa vedenlaatumuutokset voidaan ajoittaa samoihin vuosiin kuin turvetuotannon ja metsäojitusten aiheuttamat vaikutukset lisääntyvät, erityisesti Ylinen-Vatajajärvi -alavaluma-alueen suunnalla. Valokuva-aineiston avulla on ollut mahdollista seurata rehevöitymiskehitystä 1940-luvulta 2010-luvulle. Haastattelumateriaalin avulla on myös voitu todeta useita potentiaalisia kunnostuskohteita valuma-alueella sekä dokumentoida Kuivasjärven alkuperäinen kuhakanta, joka on jo hävinnyt.
- Kulttuuriperintöön liittyvä materiaali: Kuivasjärven valuma-alue on jo Lönnrotin ja muiden kansanrunouden kerääjien tunnistama perinteikäs alue. Syrjäisen sijaintinsa ja erämaatalouksien säilymisen takia 1800-luvulta alkaen seudun murre- ja perinnemateriaali on ollut laajan tutkimuksen kohteena. Myös saamelaisesta maankäytöstä varhaishistorialliselta ajalta on jäänteitä. Seudun kulttuuriperintömateriaalia kerättiin hankkeessa noin 200 haastattelusivun verran, ja lisäksi hyödynnettiin satakuntalaisen osakunnan sekä kansanrunouden ja –perinteen kerääjien laajaa saatavilla olevaa arkistomateriaalia. Karttatyöskentelyllä arvioitiin valuma-alueen paikannimistön roolia kulttuuriperinnön ja ’perinteisen maankäytön’ näkökulmasta. Kesäkuussa 2015 julkaistavassa kirjassa koko materiaali asetetaan keskusteluyhteyteen nykyhetken ja kulttuurisen jatkumon osana. Se valaisee Kokemäenjoen ja Satakunnan perinnettä ja kulttuurihistoriaa uudella tavalla.
Kuivasjärven hankkeessa sovellettu paikallisen tiedon tarkastelu, vuoropuhelussa luonnontieteellisen selvityksen kanssa, tarjoaa valuma-alueen menneisyydestä ja nykyisyydestä rikkaan ja uudentyyppisen kokonaisuuden, jolla on soveltamismahdollisuuksia muissakin vesiensuojeluhankkeissa.
Veneet levossa, odottavat kevättä ja pyyntikauden alkua Kuivasjärvellä. OSK Lumimuutos, 2015