Risto Hara, 2002.
Pirkkalassa toiminut ammattikalastaja Risto Hara (s. 1961) lähti suruksemme tuonilmaisiin syksyllä 2017. Yhdeksänlapsiseen perheeseen syntynyt Risto aloitti ammattikalastajana 1993, mutta oli toiminut kalastuksessa jo isänsä jalanjäljissä, joka oli myös ammattikalastaja. OSK Lumimuutos muistaa Haraa perinteenkantajana ja yhteistyökumppanina 2000-luvun alkupuolelta.
Teimme yhteistyötä 2000-2004, kun Lumimuutos keräsi ammattikalastajien ilmastonmuutos- ja ympäristöhavaintoja Pirkanmaan alueella. Kerrotut historiat, vierailut talviverkoille ja vertailu tieteelliseen aineistoon muodostivat rungon, jonka avulla jo tuolloin ilmastonmuutoksen vaikutus piirtyi kalastajien arjessa.
Risto Hara jakoi perinnetietojaan, joista osa on julkaistu ”Ahdin nuotta-apajilla” (Nieminen ja Mustonen 2004). Eri kalalajien osalta Hara tunnisti muutoksia esimerkiksi toutaimen lisääntymisessä Kokemäenjoen vesistössä, ja esimerkiksi kuhaa Risto arvosti: ”Kyllä toi liha, hyvä kala on vielä, ettei siinä mitään. Nyt syksylläki [2002] sain jotain kolmekilosia. Emmä oo ny saanu mitääs semmosta oikein jättiä. Suurinhan on mulla kymmenen kiloo kakssataa.”
Ilmastonmuutos heijastui Riston mielestä jäätilanteeseen, auringon tehoon ja kalojen käyttäytymiseen: ””[2002] jääty ihan ihme, nyt tänä syksynä jääty ihan ihmeesti, että ku se näin aikasin jääty. On tää kyllä ihan poikkeuksellista. Viime vuonnahan jääty marraskuun lopussa. Ja sitä edellisvuonna jääty jouluyönä.”
”Aurinkohan on muuttunu ihan ihmeelliseks, sehän on kuumaks tullu. Sehän menee tästä läpi niin että kihahtaa, tästä sohjosta. Se porautuu tonne, tonne jäähän meinaan. On se keväällä tullu niin pistäväks sillai se aurinko. 1990-luvun jälkeen ainaki sitte, tässä se on nyt pahentunu mun mielestäni. Ku niinku syksyllä paisto aurinko niin sehän oli niinku kevät olis ollu tulossa.”
Risto hallitsi perinteisen säänennustuksen taitoja. Esimerkiksi kalojen käytös oli hänen mielestään keino ennustaa matalapaineita: ”Näähän sen lukee sen sään, nää kalat. Kaks päivää ennen matalapainetta häviää nää kuhat. Ja nää kyllä ilmottaa sen aika tarkkaan mitä on tulos. Ja sitte toi sulkava on toinen. Se syöksyy pohjaan ja sitte on verkot ihan tupaten täynnä sulkavaa, ennen sitä myrskyä. Sit ku myrsky tulee, sit häviää kyllä sulkavatki. Mut sit lähtee kyllä kuhakin liikkeelle. Että kyllä tää sen niinku ilmottaa toi kala täällä Pyhäjärvellä. [Isä opetti lukemaan säätä]. Kyllä se sieltä varmaan tuli, että kyllähän ne sen tiesi jo. Se kyllä sen kerto jo että ’sulkavat on liikkeellä niin’.”
Kesänuotalle lähdössä Pirkanmaalla, 1900-luku.
Ristolle oli myös merkittävää perinteisten kalastustapojen jatkaminen. Tästä esimerkkinä vaikkapa keväinen kuoreenlippoaminen: ”Kuore on, että sitä on pakko saara tai muuten ei kevät ala ollenkaan vaikka se haiseeki niin pahalle [naurua]. Sit on valvottava monet yöt, ku sitä hakee tuola lippoomalla. Se kutee niinku yöllä ja se kutee tähän ihan noihin rantoihin meinaan. Se tulee melkein heti jäittenlähdön jälkeen kuteen. No ku, pikkupojasta saakka on sitä syöny niin.”
Kalastus oli kaikki kaikessa Ristolle. OSK Lumimuutos muistaa yhteistyökumppaniaan, perinteenkantajaa. Riston tietoja käytetään jatkossakin suomalaisen ammattikalastuksen ja perinteiden tukemiseksi sekä edistämiseksi.