Koitajoen jokinuottaus on merkittävää kulttuuriperintöä

Koitajoen siika-apajat avautuvat heti Ala-Koidan kylällä. Kuva: Tero Mustonen

Koitajoen siika-apajat avautuvat heti Ala-Koidan kylällä. Kuva: Tero Mustonen

Koitajoen reitillä Pohjois-Karjalassa, erityisesti Ala-Koidan kylällä, on harjoitettu jokinuottausta ikiaikaisesti. Kalastuksen pääkohde on ollut Koitajoen planktonsiika (Coregonus lavaretus pallasi).  Se onkin yksi Suomen merkittävimmistä vielä luontaisesti lisääntyvistä siikakannoista. Samalla Koitajoen valuma-alueella harjoitettu siian kulttuuripyynti savokarjalaisena ja karjalaisena perinteenä muodostaa erittäin uhanalaisen, mutta historiallisesti merkittävän sosiaalis-ekologisen järjestelmän. Jokikulttuurin kannalta nuottausperinne on keskeinen. Sitä jatketaan edelleen virtavedessä poikkeusluvin. Saaliskalat auttavat myös planktonsiian emokalapyyntiä ja tutkimusta.

Koitajoki Möhkössä. Kuva: Eero Murtomäki

Koitajoki Möhkössä. Kuva: Eero Murtomäki

Jokinuottaus on erityinen traditio, jota tunnetaan vähän. Apajapaikkojen hyödyntäminen pitää siian kutupaikkoja puhtaina, kertynyt kiintoaines saadaan liikkeelle. Nuottauksen avulla voidaan laajentaa joen tilaan liittyvien kulttuuristen ja ekologisten indikaattoreiden seurantaa. Kaikki pyynti on kotitarvekalastusta. Useiden kymmenien apajapaikkojen sijaintiin kiinnittyy runsas tarina- ja paikallistietoperinne.

Huomionarvoista on nuotta-apajien heikentyminen Koitajokeen päässeiden kiintoaineskertymien takia. Ala-Koidan kylän kalastajat ovat raivanneet apajia raivausnuotalla, ja nuottauksen jatkuminen pitää siian kutualueita puhtaina. Jokinuottaus muodostaa eräänlaisen kotoperäisen vesiensuojelujärjestelmän.

Reino Piitulainen Ala-Koidasta on jokinuottaajien perinteenkantajia. Kuva: Tero Mustonen

Reino Piitulainen Ala-Koidasta on jokinuottaajien
perinteenkantajia. Kuva: Tero Mustonen

Vastaavia jokinuottauskulttuureita on Suomessa ollut esimerkiksi Tenojoella. Kaikki ne ovat kuitenkin kadonneet tai voimakkaasti taantuneet. Tämän takia Koitajoen jokinuottaus on merkittävä osa alueen elävää, ikiaikaista kulttuuriperintöä ja läheistä suhdetta vesistön kanssa. Venäjän Siperiassa Lena-joella on vastaavankaltaista siian nuottausta vielä säilynyt, esimerkiksi Tshiganskin kylässä, Sahan tasavallassa.

Projektitutkija, dosentti Tero Mustonen toteaa: ”Koitajoen nuottauskulttuuri on hyvä esimerkki kotoperäisestä kalastusperinteestä, joka jopa nykyaikana kykenee edistämään vesiensuojelua, siian selviytymistä ja joen tilan seurantaa.

Tsiganskin kylässä Lena-joella, Koillis-Siperiassa jokinuottausperinne voi vielä hyvin. Kuva: Tero Mustonen

Tsiganskin kylässä Lena-joella, Koillis-Siperiassa
jokinuottausperinne voi vielä hyvin. Kuva: Tero Mustonen

Koitajoki Freshabit –hanke tekee yhteistyötä Itä-Suomen yliopiston SOVIKO –hankkeen kanssa ympäristökysymyksissä Koitajoella. Hankkeessa haastatellaan perinnekalastajia, sekä kootaan yhteen olemassa olevaa tutkimustietoa vesiensuojelun edistämiseksi.

Kategoria(t): Toiminta. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Kommentointi on suljettu.