Metsähallitus hakkaa edelleen luontoarvoiltaan oleellisia vanhoja sekä luonnonmetsiä. Tämä rikkoo yhtiön omaa periaatetta neuvotteluista paikallisten kanssa sekä sen saamaa PEFC –metsäsertifiointia, joka pohjaa ennakoivalle, yhteisöpohjaiselle metsätaloussuunnittelulle.
Luontoarvoiltaan tärkeät, viimeiset valtion metsät sijoittuvat napapiirin eteläpuolella Itä- ja Koillis-Suomeen. Vanhojen metsien hakkuukäytänne on ollut Metsähallituksella voimassa jo pitkään. Dokumentoituja tapauksia on vuosien varrelta useita – esimerkiksi jo 1990-luvulla MH suunnitteli laajoja päätehakkuita Nurmeksen Raesärkillä, ennen kuin paikalliset saivat äänensä kuuluville ja suunnitelmia muutettiin. Viime viikkoina on esitetty, että Metsähallitus olisi jo pitkään hakannut niin sanotulla Lönnrotin polulla Suomussalmella vanhoja ja kulttuuri-ekologisilta arvoiltaan oleellisia metsiä. Käytänne on kestämätön.
Kontiolahdella useita vuosia kestäneet neuvottelut MH:n Ostolan palstan suojelusta ovat kariutuneet. Lähimaanomistajat ovat suojelleet omat alueensa. Samoin vuosien 2012-2013 aikana Metsähallitus, Ympäristöministeriön ohjeistamana, inventoi 6,5 hehtaarin säästyneen ydinmetsän ja sen suojavyöhykkeen valtion vanhojen metsien suojeluun. Metsähallituksen metsätalous –tulosvastuualue säilytti kuitenkin alueen itsellään. Alueella voimassa olevat alue-ekologiset rajaukset eivät myöskään takaa monimuotoisuuden säilymistä esimerkiksi lahopuumäärien osalta – ne raukeavat, kun palstat myydään kolmansille osapuolille.
Syksyllä 2014 Ostolassa kuvattiin kansainvälistä dokumenttielokuvaa ”Our Place on Earth”, joka valmistuu syksyllä 2015. Siellä on vieraillut useita kansainvälisiä tutkijoita, muun muassa professori Jules Pretty Englannista, jotka ovat ilmaisseet huolensa Ostolasta kirjeitse MH:lle.
Ostolan palstan suojelua toivovat myös paikalliset maanomistajat, jotka ovat antaneet saman metsän ydinalueet METSO –ohjelmaan. Heitä kummastuttaa Metsähallituksen toiminta jättää oma osansa suojelematta.
”Metsätalouden tulee jatkua, ja yksityismailla suojelukysymyksissä tulee mennä aina maanomistajan tahdon mukaan. Valtionmaiden vanhojen ja luontoarvoja sisältävien, tai kytkeytyneiden kohteiden osalta on kuitenkin selvää, että ne tulee suojella laajalla rajauksella siellä, missä niitä vielä on. Onkin huolestuttavaa, että Metsähallitus toimii omaa kansainvälistä sertifiointiaan vastaan hakkaamalla edelleen vanhoja metsiä. Sen sijaan nämä pienet, jäljellä olevat kohteet tulisi viipymättä suojella, siten, että metsästys pyritään sallimaan myös näillä alueilla”, toteaa Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Tero Mustonen. Mustonen on arvostettu pohjoisten alueiden ja luonnon tutkija, joka on yksi hallitustenvälisen Arktisen luonnon monimuotoisuus –tiederaportin pääkirjoittajista.