Sotkamon Hautarämeellä, kunnan omistamalla kiinteistöllä (765-407-14-57), toteutettiin suoalueen ennallistaminen Osuuskunta Lumimuutoksen toimesta syksyllä 2025. Ennallistamisen tavoitteena oli parantaa luonnon monimuotoisuutta ja vähentää ravinne- ja kiintoainekuormitusta Syväjärvi–Hautajärven vesistöön.
Historiallinen tausta ja sijainti
Hautaräme sijaitsee Hautaskylässä, Hautajärven ja Syväjärven välisellä suoalueella, jota halkoo Heinosenjoki. Noin 18 hehtaarin ennallistamisalue sijoittuu joen itäpuolelle. Alueen puoliavoin räme on ojitettu 1970–80-luvuilla metsätalouskäyttöön, mikä on kuivattanut suoluontotyyppejä ja heikentänyt viereisten vesistöjen vedenlaatua. Ojat laskevat Hautajärven ja Syväjärven väliseen salmeen, ja pohjoispuoliseen suonotkelmaan on vedetty muutama sammaloitunut oja, jotka laskevat Heinosenjoen suulle.
Ennallistamisen suunnittelu ja toteutus
Ennallistamissuunnittelu tehtiin keväällä 2025 karttatarkastelun ja maastokäyntien perusteella. Koko alue todettiin ennallistamisen kannalta merkitykselliseksi. Toimenpiteet suunniteltiin niin, etteivät ne vaaranna viereisten kangasmaiden metsätaloudellista käyttöä.
Työt toteutettiin konetyönä syksyllä 2025. Ojiin rakennettiin tiiviistä turpeesta patoja 40–50 metrin välein, ja patojen välit täytettiin kaivupenkoista otetulla turpeella. Erityistä huomiota kiinnitettiin ojiin, joissa veden virtaus oli suurinta. Työt tehtiin kuivaan ajankohtaan, mikä mahdollisti ojien täyttämisen lähes rantaan asti. Toteutus onnistui hyvin ja suunnitelmien mukaisesti.
Seuranta ja vaikutukset
Ennallistamisen onnistumista seurataan tiiviisti 1–2 vuoden ajan mm. drone-kuvauksella ja vedenkorkeuden sekä virtausten tarkkailulla. Kohteen hydrologia alkaa palautua heti ojien tukkimisen jälkeen ja kasvillisuuden sekä linnuston muutoksia voidaan havaita muutaman vuoden kuluttua. Ennallistamisen jälkeen alueella on edelleen sallittua metsästys, virkistyskäyttö ja jokamiehenoikeuksiin liittyvä toiminta.Kohde on osa Sotkamon kunnan ja Osuuskunta Lumimuutoksen välistä yhteistyösopimusta.
Osuuskunta Lumimuutoksen kenttätutkimuksissa saamelaisten kotiseutualueen ennallistamistyössä on löytynyt uusi raakku-eli jokihelmisimpukkapopulaatio loppukesällä 2025. Inventoitujen raakkujen määrä oli hiukan yli 700, nuoria yksilöitä oli paljon ja kanta on elinvoimainen. Viranomaisohjeiden mukaisesti raakkujen tarkkaa sijaintia ei paljasteta tässä vaiheessa.
Osuuskunta Lumimuutoksen kenttätutkimuksissa saamelaisten kotiseutualueen ennallistamistyössä on löytynyt uusi raakkupopulaatio loppukesällä 2025. Löytöä voidaan pitää erittäin merkittävänä. Yhteensä joesta inventointiin 735 raakkua, mutta kokonaispopulaatiota voidaan pitää suurempana. Valtaosa tutkimusjoen pohjasta on monikerroksista kiveä, jonka alla näkymättömissä on erittäin todennäköisesti lisää raakkuja.
Kyseinen raakkuesiintymä on ainoa Suomen puolella tiedossa oleva raakkukanta Paatsjoen vesistössä, johon Ivalojoki kuuluu, joten tämän raakkupopulaation olemassaolon turvaaminen on tärkeää ja kiireellistä.
Tämän tutkimuksen kohdejoki ei kuulu Natura 2000-verkostoon eikä minkään muunkaan suojeluohjelman piiriin. Populaatio on luonteeltaan pieni, mutta elinvoimainen ja lisääntyvä. Sen nuorten raakkujen osuus on korkea. Löydös korostaa suojelutoimien laajentamisen tärkeyttä pikaisesti kohdealueelle sekä maankäytön kysymysten tarkastelua Ivalojoen valuma-alueella.
Ivalojoen valuma-alue on raakkujokien osalta pääosin tutkimaton, joten pikaisia lisätutkimuksia tarvitaan. Uhkia mahdollisille raakkuvesille muodostavat maankäytön teolliset muodot, kuten metsätalouden voimaperäiset maanmuokkaukset, ojitukset, silta- ja tierakentaminen sekä koneellinen kullankaivuu. Kun Paatsjoen vesistön Suomeen puoleiselta alueelta ei ole ollut tähän saakka tiedossa raakkujokia, ovat aiemmat uusien raakkujokien etsinnät keskitetty muihin vesistöihin.
Löydöksen tekivät OSK Lumimuutoksen saamelaisluontoasiantuntijat osana kenttätöitään. Populaation ovat vahvistaneet vastuu-uhanalaisuusviranomaiset Metsähallituksesta, että Lapin ELY-keskus. Alkusyksystä koko joki inventointiin raakkututkijoiden toimesta.
Osuuskunta Lumimuutos ennallistaa luonnonelinympäristöjä osana Elpyvä maisema-ohjelmaansa.Osuuskunnalla on n. 8400 hehtaaria ostomaita, sekä muiden maanomistajien kuten Metsähallituksen, kuntien ja muiden maanomistajien kanssa yhdessä toimien yhteensä noin 60,000 hehtaarin vaikutusala. Ohjelma on Suomen suurin yksityismaiden ennallistusohjelma. Sen merkittävä painopistealue ovat Saamenmaan vesistöt ja luontokohteet.
Jokihelmisimpukka on Suomessa luonnonsuojelulain (1096/1996)37 § ja 38 § mom. 2 sekä luonnonsuojeluasetuksen (160/1997)18 § ja luonnonsuojeluasetuksen liitteen 2 mukaisesti rauhoitettu eläinlaji ja luonnonsuojelulain 47 § mom. 1 ja luonnonsuojeluasetuksen 22 § ja luonnonsuojeluasetuksen liitteen 4 tarkoittama uhanalainen ja erityisesti suojeltava laji. Jokihelmisimpukka kuuluu myös luontodirektiivin liitteen II lajeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisen suojelutoimen alueita (Natura 2000-verkosto).
Koitajoella ennallistus on jatkunut lokakuun ja marraskuun alun keskittyen siian kutualueiden puhdistukseen sekä emokalapyyntiin yhdessä LUKE:n kanssa. Lisäksi useita soita on ennallistettu syksyn mittaan.
Koitajoen ennallistuskausi kääntyy tältä osaa kohti loppuaan. Syksyn aikana on useita planktonsiian kutualueita on saatu puhdistettua ja jokinuottauksella pyydetty myös yhteistyössä LUKE:n kanssa emokaloja. Päiväsaaliit ovat olleet jopa 13 siikaa, ja muodostavat tärkeän roolin Enonkosken laitoksen siikakannan uudistamisessa.
Soiden osalta Koitajoella on saatu Kivisuon, joka oli 100 hehtaaria, jälkeen Reposuo loppuun ja samoin Hoilonsuon laajan suokokonaisuuden ennallistus on jo aloitettu. Se saataneen valmiiksi 2026. Riippuen säiden kehityksestä ennallistuskausi kääntyy marraskuussa kohti loppuaan ja jatkuu taas kevätpuolella 2026.
Sevettijärven kunnostus, joka alkoi ensi muodossaan vuonna 2015 on valmis. Viimeistelyt tehdään syyskuun puolivälissä ja 19.9. on infotilaisuus Sevettijärven koululla. Samalla julkaistaan valokuvateos kolttasaamelaisista.
Sevettijärven eroosiontorjunta- ja kunnostushanke alkoi kolttasaamelaisten kyläkokouksen päätöksellä 2015. Aluksi se eteni suunnittelu- ja tutkimusvaiheeseen. Tämän jälkeen koitti vuosien 2017-21 välillä luvitus. Vuosien 2022-25 aikana, pääosin OSK Lumimuutoksen varoilla ja Inarin kunnan määräavustuksilla järven ongelmiin on tartuttu ja hankkeen toimet ovat päättyneet.
Pääasiassa hankkeessa on toteutettu:
Jäniskosken kalataloudellinen kunnostus
Kunnanniemen eroosiontorjunta
Martinniemen eroosiontorjunta
Porttiniemen eroosiontorjunta
Laaja mikromuovi- ja vedenlaatu- ja kalastustutkimus
Hankkeen ostopalveluissa on hyödynnetty pääasiassa Sevettijärven ja Inarin kunnan alueen yrittäjiä. Tutkimus- ja seurantahankkeessa on ollut useita kolttasaamelaisia tutkimusapulaisina ja seurantatöissä. Hanke edustaa laajinta vesiensuojelu- ja kunnostustointa Saamelaisalueella Suomessa.
Hanke onnistui tavoitteissaan, eli pysäyttämään Sevettijärveä vaivaavan akuutin eroosio-ongelman, jolla on ollut vaikutuksia vedenlaatuun, kalastoon ja järven reuna-alueisiin. OSK Lumimuutoksen ennallistamisohjelma on saanut myös järven rantametsistä merkittävän osan luonnontilaa ylläpitävään tilaan. OSK Lumimuutoksen työ kolttasaamelaisella alueella jatkuu Näätämöjoen lohen tilan seurannalla, Näätämövuonon monitieteisen arvion sekä palsasoiden tilan seurannalla 2030-luvulle asti.
Tule kuulemaan hankkeen päättymisestä, tuloksista ja keskustelemaan, kysymään toimista ja niihin liittyvistä seikoista Sevettijärven koululle kello 18-19 perjantaina 19.9.2025!
Samassa yhteydessä (painotekninen varaus, ainakin digitaalinen versio nähtävillä) julkaistaan ainakin digitaalisena uusi kirja (FI/ENG):
When Gwich’in and Skolt Sámi Meet (‘Kun Gwich’in-kansa ja kolttasaamelaiset kohtaavat’).
Uniikki dokumentaatio 1980-luvun Sevettijärveltä
Kirja, joka on sekä suomeksi että englanniksi, käsittelee kahden arktisen alkuperäiskansan, gwich’inien (Luoteisterritoriot, Kanada) ja Suomen kolttasaamelaisten elämää valokuvien keinoin. Valokuvakirja on eräänlainen tilinpäätös viisi vuotta jatkuneelle EU-rahoitteiselle tutkimushankkeelle Arctic Passion, jossa molemmat alkuperäiskansat jakoivat perinteistä tietoaan, luontohavaintojaan ja tietojaan tutkijoille ja laajemmalle yleisölle. Hankkeen kokonaistulokset ja tietokannat ovat saatavissa (englanniksi) kaikille tietopalvelussa ”Arctic Seas”.
Pohjoismaiden neuvoston tukema hanke ”Nature-based solutions in open wetlands restoration for biodiversity, water quality improvement and climate mitigation” on tuottanut uuden ennallistamisatlaksen Itä-Eurooppaan.
Lumimuutos on hankkeessa, jossa on julkaistu uusi suo-atlas, joka tukee Puolan ja Ukrainan soiden ja kosteikoiden kartoitusta ja viestintää. Samalla alueen ennallistamiskokonaisuuksista saadaan parempaa yleiskuvaa. Syyskuussa päättyvän hankkeen tuloksia tullaan ottamaan käyttöön alueen ennallistamistoimijoiden työssä. Atlakseen voi tutustua täällä.
OSK Lumimuutoksen ja Ouran saariston kalastajat vaihtoivat kokemuksia ja kalastivat etsien yhteisiä ratkaisuja alan haasteisiin.
OSK Lumimuutoksen kalastajat viettivät kolme upeaa päivää Ouran saaristossa ja Reposaaressa tutustuen ja vahvistaen yhteyksiä rannikkokalastukseen. Ouran kalastajat ovat käyneet Pohjois-Karjalassa nuotalla ja nyt oli taas aika käydä Ourassa. Aiempina vuosina osuuskunta on tukenut Ouran kulttuuriperintöä julkaisemalla Rääkärin maailma -kirjan ja nyt pyrittiin laatimaan suunnitelmia seuraaville lähivuosille. Ennallistamisen, kulttuurisen tiedon ja kalastusvälineiden asioiden lisäksi käsiteltiin hylkeenpyynnin historiaa ja talvien muuttumista. Reposaaren kalastusperinteestä on avattu Lumimuutoksen toimipisteellä Tohmajärvellä näyttely, joka on osa tietojenvaihtoa. Lisätietoja Lumikala-palvelussa.
Makkaralatva-aapa on 330 hehtaarin aapasuokokonaisuus Ranualla. Se on nyt kokonaan ennallistettu. Lisäksi kenttäinventoinnit ovat kohdistuneet uusille Metsä-Lapin kohteille, kuten Maksamolammelle ja Miehinkäaavalle.
Henri Leskinen
Makkaralatva-aapa on osa Climate Breakthrough-aloitetta ja merkittävä napapiirin läheisyydessä oleva suokokonaisuus. Sen länsi-, etelä- ja itäosissa oli aikanaan ojitettua aluetta. Kesäkuun ja heinäkuun aikana Henri Leskinen Lumimuutoksesta ennallisti kohteen. Työnjohtajana ja suunnittelijana toimi Janne Raassina. Makkaralatva-aapa on merkittävä myös sen takia, että se sijaitsee yli 30,000 hehtaarin Litokairan vieressä ja laajentaa soiden suojelua ja ennallistamista länteen päin.
Maksamolampi
Tämän lisäksi heinäkuussa laajat monitorointi- ja inventointitoimet kattoivat Metsä-Lapin kohteita Sallassa, Kemijärvellä, Savukoskella, Sodankylässä, Pelkosenniemellä ja Inarissa. Tuloksia ja lajistotietoja saadaan kohti syksyä.
Suomen alkuperäiseen eläinlajistoon kuuluvan metsäpeuran suojelu- ja kannanhoitotyöhön on saatu hankerahoitus EU LIFE -ohjelmasta. Seitsemän vuoden pituisen LIFEline4Fennicus -hankkeen tarkoituksena on parantaa metsäpeurakannan elinvoimaisuutta pitkällä aikavälillä.
Vuonna 2026 alkava hanke nojaa vahvasti kaksi vuotta sitten päivitettyyn metsäpeurakannan hoitosuunnitelmaan ja on suoraa jatkoa vuonna 2023 päättyneelle MetsäpeuraLIFE-hankkeelle. Uudessa hankkeessa toteutetaan monipuolisia suojelutoimia peuran tulevaisuuden turvaamiseksi.
”Hankkeen rungon muodostavat metsäpeurojen täydennysistutukset Lauhanvuoren ja Seitsemisen kansallispuistoissa sekä Tiilikkajärven kansallispuistossa toteutettava palautusistutus”, kertoo rahoitushakemuksen valmistelutyöstä vastannut metsäpeura-asiantuntija Milla Niemi Metsähallituksesta. ”Lisäksi jatkamme ja kehitämme hyvin toimivaa yhteistyötä porotalouden toimijoiden kanssa metsäpeuran perimän turvaamiseksi, sekä pohjustamme metsäpeuran mahdollista tulevaa paluuta Pohjois-Karjalaan ennallistamalla mittavan määrän elinympäristöjä”, Niemi jatkaa.
Toimivaksi tiedettyjen suojelukeinojen lisäksi luvassa on uusia avauksia. Hankkeessa muun muassa kehitetään metsäpeuran keinollisen lisääntymisen menetelmiä ja taltioidaan metsäpeuran perimää biopankkiin. ”Nämä toimet auttavat ylläpitämään metsäpeuran eläintarhakannan perinnöllistä monimuotoisuutta ja edelleen varmistamaan, että täydennys- ja palautusistutuksiin on tulevaisuudessakin saatavilla sopivia kantayksilöitä”, Niemi taustoittaa. Samalla uudet työkalut tuovat turvaa tilanteeseen, jossa metsäpeurakanta laskisi nopeasti esimerkiksi tarttuvan eläintaudin seurauksena.
Metsäpeuroja elää vain Suomessa ja Luoteis-Venäjällä. Maailmankannan koko on arviolta viitisen tuhatta yksilöä, joista noin kolme tuhatta elää Suomessa. Metsäpeuraa uhkaavat muun muassa maisemarakenteen muutokset, suurpetojen saalistus sekä liikenne.Hanketta koordinoi Metsähallitus Eräpalvelut. Hankekumppaneita ovat Luonnonvarakeskus, Lumimuutos Osuuskunta, Korkeasaaren eläintarha ja Ranuan Eläinpuisto. Työtä rahoittavat LIFE-ohjelman lisäksi maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö, European Wildlife Comeback Fund, Raija ja Ossi Tuuliaisen Säätiö sekä hanketta toteuttavat organisaatiot. Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 9,55 miljoonaa euroa. EU-rahoitus kattaa tästä 60 %.
